vihaan päämäärätietoista shoppailua

Siis sellaista, kun on pakko löytää joku vaatekappale, ja se on pakko löytää nyt, ja niitä ei voi ostaa kuin yhden.  Nää rätinmetsästysreissut on aina tehtävä yksin – silloin kun vielä otin kaverin mukaan niille, viimeksi varmaan yläasteella, kuului aina toisen suusta kärsimätöntä ”lähetään jo” kun itse sovitin kahta mekkoa/takkia/kenkäparia vuorotellen ties kuinka montaa peräkkäin ja mietin että kumpi.  (Tosin yläasteikäisyys saattoi vaikuttaa seuralaisten kärsimättömyyteen – ehkä pitäisi joskus kokeilla, tekisikö makutuomari näistä mukavampaa).

Tällä hetkellä haussa on täydellinen juhlamekko tälle talvelle – suurin osa mekoistani kun on aika kesäisiä, ja ainoa talvijuhliin kelpaava (se ihana vintagemekko jonka olen täällä maininnut) on kiertänyt jo niin monet juhlat, että alkaa pikku hiljaa kaivata näyttäytyä jossain muussakin.

Tällä hetkellä päässä pyörii monia kysymyksiä. Ostaako ihan kiva vai etsiäkö täydellistä viime hetkeen, tässä tapauksessa perjantai-iltapäivään, asti? Miksi parhaat vaatteet tulee aina vastaan sattumalta silloin kun ei olisi rahaa eikä tarvetta, mutta silloin kun pitäisi löytää täydellinen vaate niin ei löydy? Onko liian juhlava parempi kuin liian arkinen? Mistä saisi parhaat ja hintatasoltaan inhimilliset vintagemekot Helsingistä?