Ihanat kamalat naapurit

 

Tiedättekö sen tunteen, kun ajattelet että onpa ihanaa kun saa olla omassa pihassa aivan rauhassa. Hyvä. Minä en. 

Muutettiin mieheni kanssa omakotitaloon. Kun kevät koitti laitoimme pihalle tuolit ja pöydän ja istuttiin juomaan kahvia. ”Ihanan rauhaisaa” sanoin miehelleni. ”No on kyllä! ja tosissaan nyt saadaan juoda kaffet ihan rauhassa omassa pihassa.” mies sanoi. No, sitä rauhaisaa kahvihetkeä ei kauaa kestänyt. Keski-ikäinen nainen kävelee tietä pitkin meidän suuntaan. No jos ei katota siihen suuntaan niin ei tarvitse vaivautua edes moikkaamaan.ajattelin..no mitäs vielä tämä naapuri kävelee kuin muina naisina meidän pihaan. Talssii kumisaappaillaan suoraan keskelle pihamaata sinne missä me istumme, omenapuiden alle. Ihan meidän viereen astelee. Me katsotaan tätä naista, että ei voi olla tosissaan. Sitten tämä nainen vaan tokaisee, että ”hieno ilma!” ja siirtyy tutkimaan meidän pihaa paremmin..(anteeks mutta kenen luvalla?!) Mieheni lähti hänen peräänsä, kun en itse (verenpaineeni noustessa) siihen pystynyt..lamaannuin hämmästyksestä ja vihasta..sekä loukkauksen tunteesta. Niin paljon, että alkoi melkein itkettämään. Miten joku voi olla noin törkeä! Mieheni tosiaan meni tämän naisen kannoilla ja tämä nainen tokaisi katsottuaan omenapuutamme , että ”tämäkin on ihan kuollut. Pitäisi sahata poikki koko puu.” No sitten tämä akka tallustelee aitamme luokse. Se on puuaita joka on siinä tönöttänyt jo ennen meitä ties montako vuotta..no sitten tämä nainen sanoo , että ”tämäkin on ihan laho” . Siihen mää jo naurahdin ääneen! en voinut tajuta miten joku kehtaa! Tulee vieraiden ihmisten pihalle (jotka on juuri muuttaneet) ja alkaa haukkua heidän pihamaataan. Ei voi olla kaikki muumit todellakaan laaksossa..

Se siitä rauhaisasta kahvihetkestä ja omasta rauhasta niin ja yksityisyydestä. Kahvihetki pilalla. Ja ei en ole saanut auringonpistosta tai että aurinko on tehnyt tehtävänsä, kun avaudun tästä. Ärsyttää vaa niin paljon tälläinen. Ihmetyttää ihmisten ajattelemattomuus.

Mieheni sanoi kohteliaasti tälle naiselle , että ”ei millään pahalla mutta me haluttaisiin nyt olla ihan rauhassa meidän omassa pihassamme”. Nainen katsoi epäuskoisen näköisenä miestäni ja tokaisi, että ”jaaa..” Minä kihisin suunnatonta kiukkua istuessani tuolissa. Jos olisin avannut suuni niin todennäköisesti sieltä ei olisi tullut mitään lempeitä sanoja. Päätin siis olla vaiti. Toisaalta. Se on meidän piha. Hän tulee kutsumatta meidän pihaamme..Aita ympäröi miedän pihaamme. Kyllä minusta on ihan oikeus olla loukkaantunut tuollaisesta käytöksesä. Minusta tuntui, että meitä on loukattu. Meidän yksityisyyttä on loukattu. Olisin hyvinkin voinut sanoa hänelle suoraan mitä ajattelen. Hänen tässä pitäisi nolona olla.

Taloamme tosiaan ympäröi aita. Kuvasta näkyy ,että aita ei ole kauhean korkea. Siis tosiaan minusta tuollaisella aidalla ei ole kauheasti virkaa. Okei, se rajaa meidän tontin, mutta siinä se. Ei se näkyvyyttä estä. Aikamonella on todella lyhyt aita tai puska-aita. Niin lyhyt, että sen yli voi jopa astua tai hypätä. Sitten on myös niitä joissa ei ole aitaa ollenkaan. Siis on omakotitalo, mutta sinun ja naapurin talojen välissä ei ole ollenkaan aitaa. Saattaa olla joku pari puskaa ja nekin kaukana toisistaan. Olen varmaan joidenkin mielestä erittäin epäsosiaalinen, kun tälläinen ärsyttää. Minusta se juttu vain on niin, että kenenkään ei tarvitse omassa pihassaan olla yhtään sen enempää sosiaalinen kuin haluaa. Omassa pihassa saa olla niinkuin haluaa. Välttämättä ei tarvitse edes morjenstaa naapureille, ellei niin halua. Ei kukaan määrää sitä. Ja siis älkää käsittäkö väärin. Minusta on  ihan ok, että naapureille voi morjenstaa, mutta se on sitte siinä. Minä vaan en halua alkaa pitämään mitään turhanpäiväistä small talkia…Ja en halua, että pihaamme tallustelee ventovieraita ihmisiä. Jossain se raja menee. Pitäisi varmaan joidenki mielestä olla vaan välittämättä. Ei saa ärsyyntyä. No kyllä vaan ärsyttää ja ei ole kivaa kun ei ole minkäänlaista yksityisyyttä vaikka omakotitalo ja oma piha.

Olemme myös huomanneet, että naapurimme ovat kauheita ns. juorukelloja. He esimerkiksi kertoivat millainen tässä asuva perhe oli ollut. Kertoivat talossamme asuneesta perheenäidistä joka oli heidän mielestään outo. Outo siksi koska hän kulki aina postia hakiessaan hupparin huppu päässä..(kyllä, olivat siis laittaneet merkille, että aina on hupparin huppu päässä..) ja ei morjenstanut naapureille. Tuli vaan mieleen , että mitäköhän kaikkea he meistä puhuvat tälle omakotitaloyhteisölle. Minä olen se outo nainen joka morjenstaa nihkeästi, joskus ei ollenkaan. Hän haluaa olla ihan rauhassa omassa pihassaa..ajatelkaa(!) En halua kylläkään edes tietää mitä puhuvat. En edes kauheasti välitä. Mutta todella ärsyttävää, että naapurit kyyläävät kokoaika mitä toisessa naapurissa tehdään. Ovat nuo vierusnaapurimme myös udelleet, että mihin lähdemme kun olimme menossa autoon. Ala nyt siinä kailottamaan mihin lähdetään. Ties vaikka joku pitkäkyntinen on vielä kuulolla. Sitten myös kommentoidaan jos on liian lyhyet shortsit.. Juu, kerran olin poimimassa omasta pensaastamme vadelmia. Tuli kuittia naapurin naiselta, että ”Voi voi , sullakin pitäisi olla pitemmät housut. Saat raapaleita jalkoihin.” Aivan uskomatonta! (noniin, nyt alkaa taas verenpaine nousta. Tauon paikka.)

Siinä muuten otos meidän omenapuusta. Rakastan tätä näkyä <3

 

Noniin, tauolta selvitty. Jotenkin ajateltiin mieheni kanssa, että kun omakotitaloon muuttaa, niin sitten saa olla tosiaan aivan rauhassa. Koska OMAkotitalo ja OMApiha. 

Tämä nainen joka saapasteli saappaillaan omenapuidemme alle ei suinkaan ole ainoa pihaamme eksynyt. 

Kerran yhtenä kesänä olimme keinumassa pihamme uudessa pihakeinussa. Siinä nautimme ihanasta kesäpäivästä ja omasta pihasta ja ihanasta rauhasta. Aita ja isot syreenipuskat ja tammipuu suojaavat selustaamme. Joku mies kävelee tietä pitkin meidän aidan vierestä. Ihan refleksin omaisesti käännyn katsomaan tielle. Ei olisi pitänyt. Mies katsoo suoraan päin ja sanoo ”hei vaan”. Tämä ventovieras mies kävelee meidän pihaamme. Siis pelkkä katse oli hänelle kuin kutsu tulla pihaamme. Siinä se tosiaan seisoi. Kotimme rappusten edessä. Aitamme sisäpuolella. Minä ja mieheni katsoimme epäuskoisena toisiamme. Molemmat oltiin ihan äimänkäkenä, että whaaat??  Tämä random mies tokaisee, että ”onpa hieno ilma”. Suustani pääsee tahaton ”voi saapas” (kaunisteltu versio) . Kyllä, tämä ei ollut hellepäivän kangastus. Tää oli ihan todellista totta. Taas alkoi ärsyttämään ja mieheni lähti (taas kerran) häätämään ventovieraita pihastamme. En voi tajuta mikä ihmisiä vaivaa. Johtuuko tämä nyt sitten siitä, että meillä ei ole porttia pihassa! Ei se kyllä pitäisi olla mikään syy . Ajattelevatkohan nämä ventovieraat tyypit, että mää nyt tulin tein pihalle koska teillä ei ole porttia, lällislää! En halua uskoa niin.

Joku kerta varmaan huomataan ikkunasta , että jahas meidän pihaan on leiriydytty teltan kanssa. Täähän on kuin yleinen puisto tämä meidän piha..

Kerran tulimme kaupasta talomme pihaan. Mies pysäköi auton pihaamme. Olimme juuri menossa sisään ja olimme vielä rappusilla, kun koira juoksee tieltä meidän pihaan. Haukkuu ja tulee haistelemaan mua ja mies avas ulko-oven jolloin tää koira meinas tulla sisälle. Mä jähmetyin kauhusta. Pelkään isoja koiria. Olen saanut joskus pienenä traumoja niistä, kun sellainen meinas purra mua pohkeeseen. Tän koiran omistaja vaan katsoo tieltä ja hihittää. Kyseessä keski-ikäinen mies. Antaa tosiaan siis koiransa ihan vapaana juosta toisten pihassa. Tää mies ei sanonut yhtään mitään sille koiralle, että ”nyt tänne sieltä!” eei..mitään tuollaista ei kuulunut. Hihitti vaan. Sitten mä kiukkuisena tuhahdin, että ”pidä koiras kiinni! Ei tartte toisten pihoille päästää! ”. Sitten vasta tää mies kutsui koiraansa, mutta edelleen ei käskevästi vaan mairittelevasti. Koira ei tähän reagoinut. Mies joutui hakemaan koiransa pihastamme ja vielä hihitteli, että on se meidän Puppe sellanen. Juu hitto nii on! ja niin oli myös Puppen jälkiä talvella meidän lumisessa pihassa. Niin ja entäpä jos meidän Mörkö-kisu ois ollut siinä pihalla. Se olis rynnännyt Mörkön päälle. Mörkö olis ollut ihan sydänkohtauksen partaalla.

Voitteko tosiaan uskoa, että tämä kaikki tapahtui siis Porissa. Kyllä Porissa. Onkohan tää joku Porilainen tapa josta en oo kuullut. 

Ollaan tultu mieheni kanssa siihen tulokseen, että tämä asuinalue on suuriomakotitalo yhteisö. Meidän tuuria oikein. Yhteisö. En usko, että monessakaan omakotitaloalueella on ihan tälläistä (?) Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä?

En tiedä onko tosiaan muilla samantyylisiä kokemuksia. Onko teillä jotka asutte omakotitaloalueella tälläistä? Tai onko muuten hankalat naapurit? Käveleekö teillä ventovieraat pihaanne?

Kun tästä olemme pois muuttamassa, niin seuraavassa omakotitalossa PITÄÄ olla hyvin aidattu piha. 

Jotenkin nyt kun tässä ollaan asuttu se 2 ja puol vuotta, niin ei oikein tee mieli kauaa istua tuolla ulkoasalla. Ei ainakaan niin, että minuun olisi suora näköyhteys. Koska jo pelkkä katse voi tuoda ventovieraan pihaamme. Pian olemme muuttamassa tästä asuinalueelta pois. Katselemme omaa omakotitaloa jossa hyvin aidattu piha. Harmi vaan, että niistä naapureista ei saa heti selvää millasia ne ovat. Se olisikin hyvä jos saisi ennen taloon muuttamista tietää millaiset naapurit ovat.

Ah, tulipa taas purkauduttua. Oli pakko, kun mieltä vaivasi ja haluan tietää onko tosiaan muilla samanlaisia naapureita tai onko ollut samanlaisia tilanteita, että vieraat henkilöt astelevat pihaanne paistattelemaan päivää?

 

Nyt menen tuonne aurinkotuoliin löhöämään ja jos joku tulee pihaan niin  heilautan kättä ja sanon että ”mee pois , tää on meidän piha, kiitos hei!”  ja jatkan naatiskelua! 

-JollyHolly