Miten käyttäytyä erotilanteessa? / Case of the Ex

Ystävän ystävälle tapahtunutta:

Hän oli eronnut pitkästä suhteestaan.

Ystäväni kertoi miten kerran jutteli tämän ystävänsä kanssa ja hän sanoi , että mitä sitten kun jos eroamme mieheni kanssa ja nään hänet kävelemässä tuolla kadulla uuden muijan kanssa ja vielä suutelevan toista.. Se on kamalaa! Hän on tähän asti suudellut minua ja vain minua ..Hän sanoi. Sitä hän ei kestäisi ja ajatus siitä , että hän harrastaisi seksiä jonkun muun kanssa kuvottaa häntä.

Tulin vain miettineeksi, että miksi se on sitten niin kamalaa? Miksi on kamalaa nähdä entinen avomies kävelemässä uuden naisen kanssa. Aivan normaaliahan se on! Vai odottiko kenties tämä ystäväni ystäväni , ettei tämä hänen exänsä koskaan törmäisi keneenkään enää hänen jälkeensä..eikä suutelisi enää koskaan ketään muuta naista (??)

Luulisi, että jos tämä ystäväni ystäväni on ollut se ketä on laittanut eron aluille ja halunnut erota..niin luulisi, että silloin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa kenen kanssa se exä sielä kylillä hilluu. Jos tilanne olisi toisinpäin, että hän olisi tullut jätetyksi niin ymmärtäisin paremmi. Nyt oli tilanne se tosiaan, että ystävän ystävä oli laittanut eron aluille ja halusi erota.

Eli onko hänellä sittenkin vielä jotain syviäkin tunteita edelleen hänen exäänsä. Ystävälleni hän kuulema kumminkin oli tehnyt hyvinkin selväksi ,että haluaa erota miehestään. Tämä kun ei tee liiemmin kotitöitä eikä heillä ole oikeastaan mitään samaa. He ovat olleet ”kämppiksinä” jo pitkään. Ei intohimoista suhdetta. Sitten taas toisessa lauseessa hän ihaillen kertoo kuinka hän osasi olla hyvä lasten kanssa. Leikki aina pienten lasten kanssa. Heillä ei siis ole yhteisiä lapsia. Ei lapsia ollenkaan kummallakaan. Mutta muiden lasten kanssa tulee toimeen.

Eikö se merkitse ja ratkaise enemmän, että mitä TUNTEE toista kohtaan kuin se, että kuinka hyvin osaa olla lasten kanssa? Jos se rakkauden tunne on päässyt katoamaan eikä takaisin ole tullut niin miksi on hankalaa päästää irti?

Miksi hän edes antaa itsensä ajatella moista..jos kumminkin heillä ei ole mitään yhteistä..väliäkö sillä sitten enää on että kuinka hyvin tosiaan lasten kanssa toimeen tulee, kun kumminkin ero on väistämätön.

Miksi siitä toisesta ei voi vain päästää irti? Miksi pitää kiusata itseään tuolla tavalla?

Ystäväni ei voinut tässä tilanteessa muuta kuin kuunnella ja ehkä myös muistuttaa häntä miksi hän halusi erota nykyisestä exästään.

 

Mutta en voi silti olla miettimättä, että miksi me kiusaamme itseämme näin? Miksei myöskään voi olla vilpittömästi onnellinen exän puolesta jos hän vaikka sattumoisin on ensin löytänyt sen uuden kumppanin? Miksi pitää alkaa kantamaan kaunaa? Miksi sille uudelle exän kumppanille pitää olla aivan mahdoton ja jopa ilkeäbitch vaikkei häntä edes tunne? ..

Tuo viimeinen kysymys sattui omalle kohdalleni, kun tapasin tämän avomieheni. Hän oli juuri eronnut pitkästä suhteesta. Tai no, mies oli tehnyt eroa jo pitemmän aikaa. Hänen exänsä ei sulattanut sitten sitä, että mieheni löysi uuden kumppanin ja aloimme seurustella. Vaikka he olivat siis eronneet ennenkuin tapasimme.

Mieheni luona oli edelleen iso osa tämän exän tavaroista. Hän oli koittanut saada exäänsä monesti hakemaan tavaransa pois nurkistaan, mutta tämä ei ollut tehnyt mitään. Minua kuvotti mennä mieheni luo , kun siellä henkareissa roikkui hänen exänsä vaatteet ja korut lipaston päällä. Mieheni soitti monesti exälleen ja exä keksi aina tekosyyn, että on jossai muualla silloin kun hänen olisi pitänyt tulla hakemaan tavaransa pois. Loppuen lopuksi sanoin miehelleni, että ”Tiedätkö mitä.. Tää juttu menee nyt näin: Sinä soitat sille sun exälles ja sanot hänelle tarkan päivämäärän jolloin hän tulee hakemaan tavaransa täältä pois ja jos hän ei silloin ilmesty, niin nää hänen romunsa lähtee jätesäkkeihin ja ne viedään roskiin. Koska hän ei ilmeisesti välitä tavaroistaa piip vertaa, kun ei ole tullut niitä lukuisista pyynnöistä huolimatta hakemaan”.

En voi ymmärtää miten joku voi käyttäytyä noin?? Siis tämä exä. Ihan tahallaan teki hankalaksi minun ja mieheni seurustelun. Hän koitti saada meidät eroamaan. Hän ajatteli, että jos hän nyt ei hae niitä tavaroitaan eikä anna avainta takaisin , niin hän saa suututettua minut ja minä lähden. Eipä onnistunut tehtävässään! En lähtenyt minnekkään vaan taistelin. Niin ja mitä hän siinä olisi voittanut? Ei ainakaan tuota samaa miestä! Olin kyllä monesti hermoromahduksen partaalla, mutta rakastin (ja rakastan edelleen) nykyistä avomiestäni niin paljon, että en luovuttanut.

Myöskään avaimia tämä exä ei antanut miehelleni takaisin. Etten minä saisi niitä. Mieheni soitti avaimesta exälleen ja exä taas vaihteeksi ”lupasi” pudottaa ne postiluukkuun. Mitään avaimia ei kuulunut. Lopuksi mieheni laittoi exälleen viestin missä sanoi, että se on rikos jos ei anna avaimia takaisin ja se on sitten poliisiasia. Seuraavana päivänä postiluukusta löytyi avain. Voi voi..

Niin, tuo päivämäärä jolloin mieheni exä piti tulla siivoamaan romunsa mieheni nurkista pois ..tuli ja meni. Musta iso jätesäkki alkoi täyttyä mieheni exän vaatteista ja tavaroista..joita olikin kaikki mahdolliset komerot ja kaapit täynnä. Yksi iso varasto täynnä romua..sinne exä oli jemmannut rikki menneet lamput yms romua..osan heitin suoraan ulkona olevaan roska-astiaan ja loput jätesäkkeihin.

Exä kumminkin vielä soitti miehelleni. Kun hän kuuli, että olimme pakkaamassa hänen tavaroitaan, niin tähän hän tokaisi, että astiat pitää pakata hyvin sanomalehteen! Neuvoi miten ja millä lailla! Uskomatonta! En voinut kuin nauraa kovaan ääneen. Huusin että , tule piip itse pakkaamaan tavaras! Eikä tarvitse puhelimesta huudella! .. huh huh. Minusta ehkä lievästi sanottuna olin oikeutettu jo tuossa vaiheessa kilahtamaan tälle hänen exälleen. Olihan tuota pakataan-ei pakata-pakataa- rumbaa kestänyt jo melkein puoli vuotta.

Hän oli myös sanonut miehelleni, että voisiko se sinun uusi tyttöystäväs mennä pois siksi aikaa kun hän tulee pakkaamaan. Siis, että mitä.. Hän siis koitti häätää minut pois mieheni luota siksi aikaa kun hän tulee käymään. Kuulema miehen täytyisi kyllä olla paikalla. Minkä takia? Siksi koska yrittää vielä lämmitellä miestäni? Siksi koska ei halua kohdata minua? Voi voi, olisi hänen kannattanut pikkasen aikaisemmin miettiä, että miten käyttäytyy..koska sitten se on aika vaikeaa kohdata suututettu uusi tyttöystävä. AIIVAN.

Tiedättekö mitä, tämä exä tosiaan sitten yks kerta tuli hakemaan tavaroitaan. Siis ne mitä me olimme jo pakanneet..tai heittääneet jätesäkkeihin. Ensin hän tuli yksin, mutta sitten soitti äidillensä.

Olin kihissyt kiukasta jo runsaat puoli vuotta..kyllä, puoli vuotta. Sitten hän tulee hakemaan tavaroitaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Lässytti miehelleni eteisessä jotain ja hihitteli. Uskomatonta! Vieläkin puistattaa kun ajattelenkin tätä asiaa.

Hän ei oikeasti tainnut tietää mihin astui, kun tuli ovesta sisään. Sisällä häntä odotti sitten minä. Minä joka olin todellakin kihissyt ja padonnut ja padonnut kiukkuani häntä kohtan sen puoli vuotta. Nyt me sitten kohtasimme. 

Halusin nyt ottaa asian esille. Kun hän siinä katseli miten mieheni pakkasi hänen astioitaan laatikkoon menin hänen viereensä ja sanoin rauhallisesti, että: ” Tiedätkö, mulla ei olisi ollut alunperin  mitään sua vastaan. Mikäli olisit käyttäytynyt kuten aikuiset ja tullut hakemaan tavaras ku sua pyydettiin monta kertaa.”  Tottakai mä olen vihainen sulle. Ja se miten sä tän eroasian oot omalta osaltas hoitanut. Koittanut erottaa meiät. Pitäiskö mun olla iloinen nyt ku nähdään! Tiedätkö mitä, sä et onnistunu erottamaan mua ja sun exää ja nyt voitki sitten lähteä sinne huitsin nevadaan täältä! ” . 

Kyllä. Alku meni oikeasti mielestäni todella rauhassa ja asiallisesti. Tietenkin loppua kohden mun verenpaine oli jo niin helkkarin korkeella, että sitten tuli jo ne patoutuneet tunteet ulos suusta. Annoin niiden vaan tulla. Ei tarvinnut pahemmin kyllä estellä.

Totuushan on se, että niin mieheni niin kuin hänen exänsäkin olisivat pitäneet hoitaa tämä heidän eronsa toisella tapaa..ei niin, että se uusi kumppani on siinä keskellä kaikkea. Mieheni olisi pitänyt saada heivattua  exänsä tavarat jo aikoja sitten pois nurkista. Mutta ei hän ollut siihen kunnolla kyennyt. Vasta kun mä tulin ja sanoin jämptisti , että nyt tehdään näin ja näin niin sitten alko homma toimia. Nopeesti alkoikin. Kiitosta tästä sain myös mieheni äidiltä.

En myöskään ymmärrä kyllä tuota miestäkään. Kuka haluaa asua exänsä tavaroiden kanssa? Häntä ei se kuulema niin haitannut..ne on vaan tavaroita..aargh..MIEHET! Siis tää exä asui jo monta vuotta eri osoitteessakin. Miksei voinut sanoa että nää tavarat lähtee sitten tämän vknlopun aikana tai löytyy jätesäkeistä roskalavalta PISTE.

 

Sitten exän äitikin pahoitteli tilannetta meille. Hänellekin oli kuulema joskus käynyt samalla tavalla, että oli ollut tuollainen exä..

Mikä näitä ihmisiä oikeen vaivaa! Että täytyy heittäytyä tuollaiseksi vaikeaksi haahkaksi. Miksei vaan voi hyväksyä tosiasiaa ja käyttäytyä aikuismaisesti ja hyväksyä tosiaan se tilanne. Tämä meni nyt näin. Miksi exän pitää vihoitella ja kettuilla tälle miehen uudelle kumppanille? Mikä naisia vaivaa?? Eihän hän ole mitään väärää tehnyt.

 

Noin. Huh! Saipas taas vähän purkauduttua! Kiitos vaan :D :)

Enkä nyt tarkoita otsikollani, että tämä ystäväni  ystävä olisi hoitanut eronsa huonosti..hän vain miettii niitä asioita mitä ehkäpä jokainen..lähinnä otsikko koski..no jos olette lukeneet tänne asti niin tiedätte varmasti ketä..ja että sillä tavalla ei ainakaan käyttäydytä erotilanteessa!

 

Toivottavasti teille ei ole kukaan käyttäytynyt tuolla tavalla kuin tuo mieheni exä minulle…

 

Illan jatkot!

-JollyHolly