Tunnekuohuja kauppareissulla – kärryihmiset
Minulla on aika pitkä pinna ja olen positiivinen ihminen. Olen siitä saanut työssäni kiitostakin, että minulla on todella pitkä pinna. Kestän aika kauan ennekuin räjähtää. En ole mikään jokaisesta asiasta itseensä ottava tai suuttuva.
Mutta nyt..Nyt tuli sitten se mitta täyteen.
Oli taas tuiki tavallisen kauppareissun aika. Menimme mieheni kanssa Prismaan. Ei siinä kauaa kestänyt kun ensimmäinen kontakti tapahtui. Kärryjen töytäisemänä.
Tämä nainen toisessa päässä ei noteeranut mitenkään. Ei oikeasti varmaan edes huomannu.Juu eikä siinä, vahinkoja sattuu. Vahinko taisi sattua kerran myös eräälle miehelle jonka ohi kävelin kaupassa. Hänellä oli kärryt ja juuri kun olin ohittamassa häntä hän päätti pyöräyttää kärryjään niin, että se kopsahti reisiini. Anteeksi mies kyllä sanoi, mutta kun käännyin katsomaan taakseni niin siellä hän pöritteli kärryjään ympäri , katsomatta taaskaan onko muita ihmisiä lähettyvillä. En vaan ymmärrä sitä, että jos on pakko ottaa ne kärryt niin silloin on mielestäni vähän pakko katsoa mihin niitä kärryjä lykkää ja olenko tiellä niiden kanssa. Saati , että osuisin kärryilläni ihmisiin ja vielä en huomaisi asiaa.
Sitten kerran, kun olin jonottamassa omaa vuoroani kassalla. Kärryt töytäisivät minua alaselkään. Vahinko, ajattelin mielessäni. Kärryt töytäisivät jälleen alaselkääni. Sitten käännyin jo katsomaan, että mitä ihmettä. No takanani oli vanhempi nainen joka tietenki juuri silloin oli kääntyneenä katsomaan muualle kun käännyin katsomaan häntä. Sitten tuli kolmas töytäisy, juuri kun oli tulossa minun vuoroni. Sitten en enää voinut sille mitään. Oli ihan pakko. Käännyin ja katsoin naista ja sanoin kuuluvalla äänellä, että ”voitko olla tönimättä sen sun kärrysi kanssa.” Nainen ei katsonut päinkään vaan ihan toiseen suuntaan. Ihan kuin kärryt sitten itsestään olisivat minua koko aika käskevästi tönäisseet ..vähän kuin että liiku eteenpäin. Juu anteeksi vaan, mutta en voinut liikkua eteenpäin kun ei ollut minun vuoro ja siinä jonon mukana kyllä ihan kiltisti menin. Olisit voinut sanoa jotain jos on asiaa eikä vain töniä sillä kärryllä ikävästi alaselkääni.
Päälleni on myös meinattu ajaa monta kertaa kärryillä. Jotenkin se, että mulla on nyt nää kärryt niin SUN pitää väistää ja että mä voin tästä tulla vaan vaikka osunkin suhun..Se on aika monen asenne. Niin ja sitten on se tapa monella (mikä on perisuomalaista) ,että ei voida sanoa, että ”anteeksi” TAI ” pääsisikö tästä?” kun on menossa jonon lävitse. Vaan tullaan sen kärryn / korin kanssa ja pusketaan väkisin siihen jonoon ja töytäistään samalla ihmisiä, sanomatta sanaakaan.
Haluan muistuttaa, että en toki väitä että kaikki kärryihmiset käyttäytyisivät näin, mutta tässä lyhyen ajan sisään olen saanut osumia nyt niin monta kertaa (ainakin jokatoisella kauppareissulla), että tuli mitta täyteen ja halusin nyt purkautua. Tästä ollaan kaverinikin kanssa monta kertaa juteltu, että kuinka voi olla mahdollista. En tiedä ovatko muut täällä huomanneet saman kuin minä. Tai onko muilla samoja kokemuksia?
Viimekertaisella kauppareissulla minuun osui taas kärryt. Seisoin aivan normaalisti leipäosiolla miettimässä mitä leipää ostaisin ja seisoin vielä siinä leipähyllyjen vieressä, en käytävän keskellä. Silti yhtäkkiä kärryt kopsahtavat ja vielä kovalla vauhdilla minuun. Taskussani oli aurinkolasit. Kuului pieni raksahdus. Katsoin äkkiä aurinkolasejani ja onneksi ne kyllä olivat ehjät. Nainen vaan siihenkin, että voi anteeksi. Juu, hänen onnensa ettei aurinkolasit rikkoutuneet. Olen myös herkkä saamaan mustelmia. Kesällä on hienoa kulkea hame päällä, kun mustelmilla jalat. JOIDENKIN kärryihmisten ansiosta.
Ehkä otanki seuraavalla kauppareissulla mukaani kärryt. Annan mennä niin kuin muutkin. Törmäilemisiin.
No nyt tuli kyllä niin ”kyllä minä niin mieleni pahoitin” tästä postauksesta, mutta kun ärsyttää ja ärsyttää niin vietävästi. Helpotti kyllä vähän kun avauduin tännekkin ja kirjoitin tätä. Facebookissa (ainakin) tulee välillä sellainen tunne, kaikki kertovat vain niitä positiivisia asioita mitä on sattunut. Kaikki on niin positiivista. No, aina ole. Joo, kyllähän niistä positiivisista tulee paremmalle tuulelle, kun lukiessaan negatiivissävytteistä juttua. Toisaalta niistä negatiivisistakin on hyvä puhua ja varsinkin ottaa kantaa vaikka ovatkin sitten negatiivisia.
MUR.
Päivän jatkot.
– JollyHolly