Vitriinin uusi elämä

 

 

Olen aina halunnut kotiini vitriinin. Ennen muuttoamme tähän rintamamiestaloon asuintilat ovat olleet liian pienet vitriinille. Ainakin tälläiselle isolle jota olen halunnut. 

Kerran sitten lähdettin mieheni kanssa kirppiksiä kiertämään. Kuinkas ollakkaan heti ensimmäisestä kirppiksestä se tuli eteemme. Kuin tilauksesta. Se oli itsetehty. Hyväkuntoinen. Puunvärinen. ”Se pitäisi maalata” oli ensimmäinen lause miehelleni vitriinin nähtyäni. Valkoiseksi! Mieheni muistutti..Kyllä, ehdin jo mielessäni suunnitella vitriinin haalean vaaleanpunaiseksi, mutta tulin ”järkiini” aika nopeasti. Valkoinen on tyylikäs. Muistan katsahtaneeni häkeltyneenä vitriiniä päin ja sanoneeni ääneen : 80e…mieti vain 80e! Mies siihen että ”jahas, se on sitte  meidän!” 

Mieheni ja kirppiksen henkilökuntaan kuuluva mies koittivat saada sitä peräkärryyn. En voinut muuta kuin peittää silmäni kun pelotti niin jäätävästi..vitriinin puolesta. Siinä ne sitä koittivat saada kannettua ensin pysty asennossa peräkärryyn. Ainoo mitä saatoin tehdä siinä laukkuni kanssa heiluessani oli ..kannustaa. Hyvä hyvä! Hienosti menee! Vähä vielä! Noooin, se o siinä! Vitriini onnellisesti sidottuna peräkärryssä.

Ja niin lähti peräkärry + vitriini kohti meidän kotia. 

 

Sitten otimme yhtenä viimevuoden kesäisenä sadeiltana projektiksemme ”vitriinin uuden elämän”.

Vietimme sadepäivät ja välillä illatkin talomme kodinhoitohuoneessa maalaten vitriiniä.

Miten terapeuttista! Ihanaa keskittyä vain yhteen asiaan ja unohtaa vallan muut jutut. Kuinka hienoa onkaan yhdessä maalata ja tuunata taloomme uusi kodin silmäterä.

Otettiin ovet saranoista irti, että oli helpompaa maalata vitriinin sisäosatkin. Kun maali kuivui kiinnitimme ovet paikoilleen ja maalasimme ovetkin. Jätimme maalaamatta vitriinin nupit. Halusimme, että vitriinissä on tuunauksen oloa. Minusta ne sopivat noin tuohon vitriiniin. Ilman maalausta.

Vitriini kuivui alakerrassa ja sitten koitti se päivä kun toimme entisöimämme ihanuuden olohuoneeseen. Ja kukas se siihen kipitti heti ensmäisenä. Mörkö papparainen! Hän halusin siis olla ensimmäinen koriste-esine vitriinissä. Tätä mami ei kyllä hyväksynyt. SooSOO! Nyt ei tullut Mörkölle herkkunapuja.

 

 

Täydellinen söpö vitriini sai paikan olohuoneen nurkasta josta se näkyy mainiosti. Yksi pieni toive oli vielä, että vitriinissä olisi valot. Tässähän ei ollut niitä valmiina, mutta mieheni onneksi on kätevä ja teki valosarjan vitriinin kattoon sisäpuolelle. I LOVE IT!

 

 

 

-JollyHolly