Matkalla

Heippa!

 

Edellinen kierto päättyi kuukautisiin, raskaus ei vieläkään ottanut tuulta alleen. Soitin naistentautien polille,että mitäs seuraavaksi. Olimme jo valmiiksi päättäneet, että siirrymme IVF eli koeputkihedelmöityshoito (mikä sanahirviö) jonoon. Kolme inseminaatiota takana, heikoin tuloksin. Lapsettomuuslääkäri Ovumialla sanoi myös, että selittämättömässä lapsettomuudessa inseminaation hyöty ei ole kaikkein suurin.Olen lukenut IVF jonojen olevan muualla Suomessa pitkät, jopa 8kk. 8 k u u k a u t t a. Hervottoman pitkä. Meillä keski-suomessa parempi tilanne, kätilön mukaan täällä ei juurikaan jonoja tällä hetkellä ole! Toki tässä ajassa olen kyllä huomannut, että lapsettomuushoidoissa ei todella edetä kiireellä, tai sanaa kiire ja pian ei tunneta.

 

Siitä IVF:stä. Seuraava teksti sekä kuva on lainattu terveyskylä.fi sivuilta:

In vitro fertilisaatio (IVF)- eli koeputkihedelmöityshoidossa hormonihoidolla kasvatetaan munasarjoissa useita follikkeleita ja siten useita munasoluja kerrallaan. Munasolut kasvatetaan pistoshoidolla: joko pelkällä follikkeleita stimuloivalla hormonilla (FSH) tai lisättynä luteinisoivalla hormonilla (LH). Munasarjojen vastetta hoidolle seurataan ultraäänitutkimuksin ja tarvittaessa hormoniverinäyttein. Jokainen munarakkula tyhjennetään emättimen kautta ultraääniohjauksessa neulan avulla koeputkeen. Toimenpidettä varten naiselle annetaan tehokas rauhoittava- ja kipulääkitys. Itse toimenpide kestää noin 5–10 minuuttia.IVF-laboratoriossa munasolut hedelmöitetään heti keräyspäivänä tuoreella tai joissain tapauksissa pakastetulla siemennesteellä (maljahedelmöitys). (www.terveyskylä.fi/naistentalo).

IVF on valittavana pitkä sekä lyhyt hoitomuoto.Näistä en vielä sen enempää tiedä,muuta kuin mitä olen lukenut. Tätä kohden olemme siis matkalla. Riskejä liittyy kaikkiin toimenpiteisiin, itseäni jännittää eniten hoidon jälkeinen kipu. Jo inseminaatioista seurannut kipu oli kamala, niin mitä sen on tämän jälkeen? Mutta tähän sopii mainiosti erään asiakkaani lausahdus ”tulevia sairauksia ei sairasteta etukäteen” ja se on kyllä totta. Liikaa stressaaminen ja pelko vie hirveästi voimia ja lisää pelkoa. Päivä kerrallaan ja katsotaan mitä se tuo tullessaan.

 

 

Ajatukset ovat hieman sekaisin. Tottakai uutta hoitomuotoa odottaa, mutta samalla se pelottaa. Kuinka paljon lääkkeitä täytyy syödä, saati pistää, kun tähän mennessä olen pärjännyt yhdellä tabletilla 5 päivää kuukaudesta. Odotukset haluaisivat olla korkealla, mutta korkealta tippuminen pelottaa. Tai lähinnä se kylmäävä henkinen kipu. Kuitenkin, tämä on se mitä haluamme. Olen melko valmis (mieheni myös) tekemään ihan mitä tahansa, jotta saataisiin onnistunut raskautuminen. Onneksi elämässä on harrastuksia, ystäviä ja perhe jotta saa ajatuksia pois pelkistä hoidosta. Minusta on myös hienoa, että lääketieteen avulla mahdollisestaan tällaisia asioita!

 

-Sonja