Tummilla teillä

Ja nääin vierähti kaksi kuukautta edellisestä kirjoituksesta!  Pohdin eräs päivä meidän tämänhetkistä matkaa tähän pisteeseen lukuina ja mitä se on pitänyt sisällään. Aika kulkee jollain tavalla oudosti hoitojen aikana ja lapsettomana. Toisaalta, aika menee liian lujaa. Menneeseen ei haluaisi katsoa, koska siellä vastassa kaikki ne kivut, itkut, turhautumiset. Tulevaan suhtautuu tietynlaisella pelolla, mutta toiveikkuudella; joka kuukausi on uusi mahdollisuus. Tunne siitä miten paljon 9kk sisään on mahtunut ja edelleen ollaan samassa pisteessä.

 

48kk kovasti toivottua kuukautta

9kk ensimmäisestä tutkimuksesta

5kk ensimmäisestä inseminaatiosta

 

 

 

Näiden kuukausien väliin on mahtunut toivoa, itkua, pettymystä, iloa. Joka kuukausi sitä toivoo, josko nyt söisin viimeiset letrot, joko nyt olisi meidn vuoro. Toivo onkin ainut, mikä jaksaa katsomaan eteenpäin. Onneksi on ystvät ja perhe, jotka kulkevat rinnalla.

Ajattelin kertoa omista kokemuksista inseminaatiosta. Ensimmäinen inseminaatio oli kivuton, enkä juurikaan tuntenut mitään. Lyhyesti inseminaatiossa siis puhdistetaan siemenneste ja katetrin avulla siittiöt laitetaan lähemmäksi munasoluja, kohtuonteloon. Tunne oli vain hieman epämiellyttävä. Seuraava inseminaatio oli edelliseen tapaan inhottavan tuntuinen,mutta ei kivulias. Jälkeen päin alkoi kova turvotus vatsassa, mutta helpotti seuraavana päivänä. Viimeisimmän inseminaation jälkeen (19.3.) muutaman tunnin kuluttua alkoi kivut. Kivut valtasivat koko vatsan alueen. Kotimatka ~2h oli käytännössä pelkkää tuskaa. Istuminen tuntui pahentavan kipua. Vatsa turposi jättimäiseksi kuin ilmapallo ja oli kova kuin kivi. Inseminaation jälkeinen ilta meni täysin sägnyn pohjalla, kyyneeleet silmistä valuen. Tarvitsin mieheni apua, jotta pääsin ylös liikkeelle. Lämmin auttoi pahimpia kipuja ja sen avulla sain onneksi nukahdettua.Seuraavana päivänä vatsa oli hyvin arka ja herkän oloinen. Liikkuminen tuntui edelleen epämiellyttävältä. Kolmas päivä inseminaatiosta oli kipujen osalta jo helpompi, mutta turvotus oli edelleen mukana.

Välillä sitä miettii, että onko tämä kipuilu kaiken arvoista. Mutta aina lopputulema on sama. Todellakin on. Nyt odotellaan muutama viikko alkaako kuukautiset vai piirtyykö testiin kaksi viivaa. Sen jälkeen suunnitellaan seuraavaa askelta: jatketaanko vielä inseminaatiolla vai siirrytäänkö kohti IVF hoitoja. Mieli on toiveikas IVF:n suhteen, mutta parempi mennä päivä kerrallaan.

 

<3: Sonja