Yhtä vaille kolme

Moi!

Ensinnäkin kiva kun eksyit tänne!  Tämän blogin ajatuksena on lähinnä toimia ns. päiväkirjana lapsettomuushoitojen aikana, toki myös sivuan  muitakin aiheita.

Alkuun hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi kuka täällä kirjoittelee ja miksi. Olen Sonja, elokuussa 26 vuotta  täyttänyt nuori nainen. Naimisissa vuodesta 2018 elämäni rakkauden kanssa ja kotona meillä pyörii jaloissa kolme pientä ihanaa ja vauhdikasta terrieriä.  Asumme Keski-Suomessa, maalla. Ostimme kesällä 2020 pienen maatilan, jota alamme ensi vuonna remontoimaan. (mahdollisesti tästä ikuisuus-projektista teemme vlogia, mutta jääköön nähtäväksi…) Ammatiltani olen sosionomi (AMK) ja työskentelen ikäihmisten parissa. Taustalta löytyy myös lähihoitajan sekä urheiluhierojan paperit. Perhe, ystävät ja koiramme ovat minulle kaikki kaikessa ❤️ Lempiharrastukseni on haaveilu, mutta vahvana kakkosena tulee liikunta!
Ystäväni kuvailisivat minua todennäköisesti sanoilla; vauhtitonttu, tuuliviiri, iloinen, unelmoija. Ja todella, saatan vaihtaa mielipidettäni päivässä, enkä kykene kovin pitkän ajan suunnitelmiin, koska hei, mistä voin tietää haluanko enää kuukauden päästä samaa kuin nyt?  Vitsaillaankin useasti läheisteni kanssa ettei heillä ainakaan tule elämässään tylsää, koska koskaan ei tiedä kun nähdään, minkä siirron elämässäni olen seuraavaksi päättänyt tehdä.. heh.

Syy miksi kirjoitan, on tarve purkaa ajatuksia lapsettomuushoidoista sekä elämästä niiden kanssa. Tarkoituksena ei ole pitää tätä valitusvirtenä elämän kurjuudesta  vaan nostaa esiin kipeitä asioita monesta eri näkökulmasta tarkasteltuna. Pääsääntöisesti ajattelen kaikesta optimisestti ja realistisesti sekä haluan uskoa aina hyvään.

Mutta siirrytään itse tämän päivän tekstiin. Tai, tekstejä olen kirjoittanut elokuulta lähtien, mutta pitänyt niitä niin sanotusti piirongin laaatikossa tallessa. Tekstit saattavat aika ajoin olla pelkkää ajatuksen virtaa ja punainen lanka voi välillä olla hukassa mutta ensimmäiset ajatukset, olkaatten hyvä!

Odottamista odottavan aika

Sitä sanotaan, että odottavan aika on pitkä, mutta pakko myöntää, että aika tuntuu äärettömän pitkältä kun odottaa odottamista. Meidän tapauksessa se tarkoittaa noin neljää vuotta, tällä hetkellä. Se tunteiden vuoristorata, mikä tässä vuosien saatossa on ollut, on melkoinen. Pettymyksestä, toivottomuuteen, häpeään ja suuttumukseen. Pelottaa, että kyynistyy koko maailmaan. Pelottaa että oma avarakatseinen maailmankuva muuttuu, silkasta katkeruudesta. Kyyneleiden nieleminen joka kerta uuden vauvauutisen tullessa ilmi vaikka yhtä lailla on äärettömän onnellinen muiden puolesta. Ne kiusalliset hetket  kun kysytään perheenlisäyksestä. Valtavat itsesyytökset kun oma keho ei toimi halutulla tavalla. Olenko huono ihminen ja etenkin huono nainen, kun kehoni ei toimi siten kuin sen on tarkoitettu toimivan.

Synkän ja ehkä jopa hieman negatiivisen alun jälkeen haluan muistuttaa että nämä ovat ajatuksia useiden vuosien ajalta. Nyt marraskuussa 2020 voin käsi sydämellä kertoa että pahimmat tunneryöpyt ovat helpottaneet, ainakin suurimmat. Tottakai hetkellisiä totaalisia romahduksia tulee edelleen, romahduksia joiden tunnelataus on niin järisyttävän suuri että se vie jalat alta, sumentaa ajatukset ja repii sydämen palasiksi. Mutta ne ovat hetkiä, lyhyitä sellaisia, joista pääsee eteenpäin nopeasti. Synkät ajatukset vaihtuvat realistisempiin ”meidänkin vuoro on vielä” – tyyppisiin. Ja kuten eräs paras ystäväni sanoi: ” Toisilta elämä ottaa reilusti paljon enemmän ennekuin antaa”. Lauseesta on tullut yksi lohduttavimmista voimalauseista synkkiin hetkiin. <3

Haluan uskoa, että kaikki tapahtuu ajallaan. Neljä vuotta olemme enemmän ja vähemmän yrittäneet saada lasta ja nyt olemme päässeet viimein aloittamaan lapsettomuushoidot syyskuussa 2020.  Jo pelkästään tieto siitä, että hoidot alkavat ja asiat etenevät ovat tuoneet itselle suuren rauhan. Tähän menessä takana on yksi epäonnistunut kierto (ei ovulaatiota), yksi inseminaatio ja nyt odotellaan seuraavaa inseminaatio aikaa. Ovulaation vahvistamiseen käytössä on Letrazol kierron 3-7 päivä yksi tabletti.

Kerron toisessa postauksessa tarkemmin mitä tähän mennessä meille on suunniteltu ja miten edetään!

Kiva kun tulit messiin!

❤️ Sonja