Hoitajan pestistä taukoa
Pitkästä aikaan olen saanut taas rästiin Lapin retkiä sekä yhden Islannin reissun, näihin palaan omissa postauksissa.
Kesä meni nopeasti uusissa työtehtävissä. Pidin ns. taukoa lähihoitajan kenttätyötehtävistä ja valitsin pestin, missä on selkeät työajat ilman vuorotyötä. Toimin tämän kesän osastosihteerinä. Jälkeenpäin ajateltuna, jos hoitoalasta haluaa pitää taukoa, kannattaa pysyä kaukana sairaaloista ja tehdä oikeasti jotakin ihan muuta. Oli kuitenkin opettavainen ja taas uudella tavalla silmiä avaava kesä. Hoitoala on kriisissä, siitä ei päästä mihinkään. Surullisinta on, että pahin taitaa olla vasta edessä.
Kesä opetti myös kuinka tärkeää oma jaksaminen ja hyvinvointi on. Vuorotyö ja epäsäännöllinen työrytmi ei ole minua varten. Haluaisin myös työn, missä ei tarvitse jatkuvasti multitaskata. Nykyajan työn luonne ei sovi ollenkaan minulle. Mielestäni työpäivän jälkeen ei pidä olla siinä kunnossa, että päässä surisee, etkä kykene tekemään mitään. Toivon tulevaisuudelta, että löydän oman paikkani, missä voin sovittaa yhteen omat harrastukset ja työn, niin että pystyn nauttimaan niistä molemmista.
Kesäni meni tosiaan vauhdikkaasti. Työajat olivat maanantaista perjantaihin. Jos reissuun halusi lähteä piti perjantaina painaa lujasti kaasua, että ehtii maanantaiksi töihin. Tässä kuitenkin onnistuin, monesti! Jonkun mielestä viikonloput pitäisi levätä kotona maaten. Itse en henkilökohtaisesti palaudu makaamalla viikonloppua sohvalla. Paras palautumiskeino on ehdottomasti lähteä retkelle, liikkumaan, luontoon, mökille tai muulle matkalle, missä saan täysin nollattua aivot. Kotona pohdiskelen työviikkoa, enkä pääse rentoutumaan tai saa välttämättä ajatuksia muualle. Tärkeää onkin tietää, mikä on se oma tyyli palautua. Toki tässä tullaan siihen, miksi työstä pitää palautua? Voisiko olla työ, mikä ei vaadi erikseen palautumista?
Kesä meni ja koulu jatkuu taas. Tulevaisuuden näkymät ovat hieman selkeämmät, kuitenkin pientä hiomista ja mietiskelyä ilmassa.Opinto-ohjaajan kanssa tulimme tulokseen, että tulisin valmistumaan hyvällä lykyllä jouluksi -25. Yritän marraskuussa vielä päästä siirtymään terveydenhoitaja linjalle, mihin alunperin hain. Keväällä on lähtö tosiaan Keniaan vaihtoon 3 kuukaudeksi. Mitä teen kun Keniasta palaan kesäksi, ei mitään tietoa. Järkevintä olisi ensi kesänä tehdä jotakin ihan muuta kuin hoitoalan juttuja, jotta paluun kontrasti ei olisi niin suuri. Kesätöihin on kuitenkin mentävä, kun kaikki rahat on mennyt vaihdossa.
Paljon pyörii myös ajatuksia ihan muusta kuin hoitoalasta, ahdinko ja paine alalla on niin suuri. Olen paljon miettinyt Norjaan lähtöä. Myös valokuvaus ja retkeily ammattina/sivutyönä kiinnostavat. Onneksi koskaan ei tarvitse olla valmis ja uskon edelleen vahvasti siihen, että pystyn joskus yhdistämään montakin minua kiinnostavaa asiaa paketiksi.
Toisinaan mietin, olenko aivan hukassa? Onko suunta ollenkaan oikea? Mitä ovat vahvuuteni ja heikkouteni? Käytänkö niitä oikein? Kuka olen? Mitä haluan? Ja kannattaakin välillä miettiä omaa elämää ihan vakavasti, pysähtyä itsensä ja ajatustensa ääreen, katsoa menneisyyteen, nykyhetkeen sekä tulevaan. Vähän niinkuin oman elämän hetkellinen inventaario. Miltä minun elämä näyttää, onko se sellainen minkälainen haluan sen olevan?