Talvivaelluksen alkeet

Tarkoitukseni oli jo viime talvena päästä telttailemaan ja retkeilemään yön yli Lapin luonnossa. Talvi kuitenkin meni tosi nopeasti ja retkeilyt jäi vain päiväretkiksi. Ei sekään huono ollut, koska oli hyvä saada tuntumaa Lapin tuntureiden ja yli päätänsä ympäristön vaihteleviin olosuhteisiin, koviin pakkasiin, valottomuuteen, nopeasti tulevaan pimeyteen, epämukaavuden sietämiseen, kylmässä toimimiseen, pitkiin välimatkoihin, merkkaamattomiin reitteihin, runsaaseen lumisuuteen ja siihen, ettei aina ole puhelimessa kenttää. Kartan lukutaito ja GPS-laite olisivat kovin tärkeitä tai oikeastaan vättämättömiä. Minulla ei kumpaakaan rehellisesti sanottuna ole. Panostan kartan lukutaitoon seuraavaksi. Kaikkea ei voi osata kerralla. En myöskään liiku yksin merkittyjen reittien ulkopuolella tai kaukana lähtöpaikasta.

Jos ei johonkin asiaan ole tuntumaa ja tunne toimia on epävarma, on tietysti järkevää lähteä ihan perusteista. Näin ajattelen myös luonnossa liikkumisen kannalta. Aina on uutta opittavaa ja erilaisia tapoja toimia, mistä voi itselleen valita hyvältä tuntuvan tavan. Tähän asti olen todennut, että pärjään luonnossa yksin teltan kanssa kesällä merkityillä reiteillä.

Viime viikonloppuna tein ensimmäisen yön yli vaelluksen talvella Lapissa. Mukana oli enemmän kartanluvusta ja talvi olosuhteista ymmärtävä tuttava ja sainkin hyvää oppia sekä rohkeutta toimimaan talviolosuhteissa tästä eteenpäin.

Lähdimme Rovaniemeltä ajamaan kohti Äkäslompoloa klo 6.00 lauantaina. Pimeä tulee äkkiä ja kaikki valoisa aika on hyvä käyttää järkevästi, vaikka aikainen viikonloppu aamu herääminen tuntuikin aluksi hieman ikävältä. Reitti oli jotakuinkin katsottu valmiiksi ja sijainti koko ajan alle 15 kilometrin päässä lähtöpaikalta. Reitille jalkauduttiin ehkä n. klo 10.00 aikaan ja juuri aurinko alkoi nousta.
Nousimme pirunkurua pitkin Kesänkitunturille. Mukavaa, kun heti alussa otetaan luulot pois ja pääsee tarpomaan tunturia ylös. Rinkka ja lumi toi heti uudenlaisen elämyksen.

Vaatteiden valinta oli hankalaa. Aluksi liikkeelle lähdettäessä on kylmä. Tuntureita noustessa tulee hiki. Tasaisella sekä tauoilla saattaa hikisten vaatteiden vuoksi tulla taas kylmä. Tuntureiden päällä tuulee yleensä kovaa eli pitäisi olla tuulen kestävääkin materiaalia, ettei tule paleltumia. Päädyin valitsemaan alimmaksi kerrokseksi merinovilla kerraston sekä sukkiin merinovillaa olevat paksut sukat. Housuiksi valitsin ohuet tuuletusaukkoiset kuorihousut. Takkina oli hengittävä laskettelutakki, missä oli todella iso suojaava huppu sekä kaulus. Päässä oli kangaspanta ja käsineinä softshell käsineet. Kengät olivat pitkävartiset vuorelliset retkeily talvikengät. Sain vinkin, että talviseen vaellukseen merinovilla kerrastoa parempi Airbase eli tällainen verkkokangas kerrasto olisi kuulemma paras vaihtoehto. Katsotaan, saanko testiin tällaisen seuraavaa talvivaellusta varten.
Tauoille oli mukana taukovillapaita, lämmin pipo, kintaat ja jalkoihin kuivat vaihto sukat tai/ja lämpöä eristävät ns. pussimaiset tohvelit. Rinkkani tarkemmasta varuste sisällöstä teen oman listan tämän jutun loppuun.

Kesänkitunturin päältä jatkoimme omaa reittiä kohti Hangaskurun kotaa, missä oli tarkoitus pitää taukoa ja miettiä tuntemuksia, mihin päin jatkamme seuraavaksi. Uusi opittu juttu oli tällainen ruokatermari. Ihan huippu juttu, koska tulia/trangiaa tarvitsee laittaa päälle huomattavasti vähemmän, kun on tämä mukana. Kotona voi jo valmiiksi laittaa ruuan tekeytymään ja ensimmäiselle päivälle onkin ruoka valmiina sekä lämmin.

Ensimmäinen ongelma tuli vastaan tällä taukopaikalla. Vesipulloni, suklaat ja patonki (avokadot, margariini,kurkut) olivat jäässä. Opin, että mukana kannattaa olla myös vesitermari, kun ei muutenkaan ole hyvä juoda jääkylmää vettä talvella. Kahvin juonnin olin jättänyt myös tältä aamulta, koska elimistö kuivuu herkästi, jos kulutus on kova. Mielummin lämmin kaakao/mehu kuin kahvi tai tee (diureetteja). Talvinen vaellus rinkan kanssa saattaa nostaa normaalin ihmisen kulutuksen jopa kaksinkertaiseksi, minkä vuoksi on tärkeä syödä laadukkaasti ja juoda runsaasti, myös jo ennen reissua. Istuin alusta on myös hyvä olla, tähän sopii esim. kuivapussi, minkä sisällä on vaatteita. Kylmyys ei pääse näin hohkamaan.

Vielä kun oppisi ajoissa kuivattamaan proteiineja mukaan. Tein nimittäin huomion, että kaupan valmiissa pussiruuissa on melkoisesti suolaa, minkä voisi välttää tekemällä täysin itse kaikki ruuat mukaan. Jatkuva janon tunnekkin voisi helpottua.
Matkalla oli vielä auki virtaavia puroja, mutta en mielelläni niistä juo ilman keittämistä. Työni puolesta olen törmännyt moniin matkailijoihin, ketkä ovat saaneet saastuneesta erämaa vesistöstä bakteerin ja näin pitkäaikaisen vatsataudin, joka vienyt pahimmillaan sairaalaan asti. Vesi voi näyttää puhtaalta ja kirkkaalta, mutta esim. uloste tai kuollut eläin on voinut saastuttaa veden.

Tauon jälkeen päädyimme ylittämään Kukastunturin ja jatkamaan sen päältä matkaa Kutujärven autiotuvalle yöksi. Kukastunturin huipulle pääsimme juuri kun aurinko oli laskemassa. Näkymä oli ihan huikea, kuin taulu. Kaikenlaisia värejä oli taivas täynnä. Puut olivat jo muodostaneet tykkyä.

Kutujärven autiotuvalle saapuessamme aurinko juuri laski kokonaan.

Tupa oli tyhjä ja vieraskirjan mukaan lokakuun puolessa välissä sielä oli viimeksi käynyt vieraita. Järveä ei paikanpäällä ollut, mutta juokseva puro vähän matkan päässä. Sulatimme lumesta vettä, siivilä vain puuttui, koska lumi oli yllättävän roskaista. Lumea sulattaessa, täytynee muistaa, ettei se sisällä vesistön mineraaleja, joten sinne on hyvä lisätä mm. elektrolyytti kapseli. Kamina, polttopuut, pannut, kattilat ja toimiva palovaroitin löytyi. Kaasuliettä ei ollut. Mökki lämpimäksi, ruokaa ja lepoa.

Ensimmäiselle päivälle askelia tuli n. 25 000 ja kilometrejä about 15km. Tuntureita ylitimme kaksi ja aikaa tuohon edellä mainittuun meiltä kului kaiken kaikkiaan yhteensä n. 6 tuntia.

Mökki lämpeni ensin kosteaksi ja meni hieman aikaa saada kunnon lämmöt päälle. Kengät olivat hiestä tai suo sattumista johtuen todella kosteat. Merinovillapaita oli jokaisen tunturin ylityksen jälkeen märkä, mutta kuiva kun pääsimme mökkiin.

Kaikesta römyämisestä ja hyvistä varusteista (katsokaa nyt tuota makuualustaa, aivan mielettömän mukavan näköinenkin!?) huolimatta nukuin vähän huonosti. Vieras paikka eli uni ei koskaan tule hyvin tai pitää olla todella jäätävät univelat. Ei se mitään, kaunis sunnuntai aamu. Aamupala, ruokatermariin taas ruoka tekeytymään, rinkan pakkaus ja sunnuntai käyntiin. Kengätkin kuivat, jee!

Suuntasimme ensin Erämaakahvila Kotamajalle, missä pidimme tauon. Söin ja join. Olin todella jäässä. Varpaat olivat jäässä, paita aamu hikinen. Ikävä tunne, vaikka kaikki kuitenkin muuten hyvin. Vähän huolestutti huonojen yöunien yhdistäminen tällaiseen raskaaseen suoritukseen. Jaksankohan loppuun asti? Huoli pääsi paistamaan naamasta ja tsemppien voimalla matka jatkui ja hyvä niin. Myös negatiiviset fiilikset kuuluvat vaellusreissuille ja ne menevät kyllä ohi.

Seuraavaksi lähdimme ylittämään Lainiotunturia ihan Pyhätunturin vastapäätä suhteellisen jyrkän näköisesti kohdasta.

Hieman mietitytti mitähän tästäkin tulee, mutta loppuen lopuksi, nousu tuntui helpommalta kuin edellisen päivän tunturi ylitykset. Vauhti oli ehkä hieman hitaampi ja pidimme lyhyehköjä taukoja.

Maisemat olivat aivan mielettömiä ja auringonlasku sattui sopivasti taas kohdalle.

Tuuli oli tunturin päällä kova ja lisäsinkin matkalla toppahousut, tuubihuivin ja pipon, jotta välttyisi paleltumilta. Kävelimme kokonaan läpi Lainiotunturin ja laskeuduimme Kesänkitunturin juureen, mistä jatkoimme merkittyä reittiä autolle asti. Yhden ruokatauon pidin viimeisillä kilsoilla, kun alkoi vauhti hyytymään. Pimeys ehti tulla muutama kilometri ennen autoa. Tälle päivälle askelia tuli lähes saman verran ja täten myös kilsoja sekä aikaa kului myös n. 6h. Koko kahden päivän aikana meitä vastaan ei tullut ketään ihmistä. Vain muutama lauma poroja.

Reissu oli mielestäni todella onnistunut ja selvisin kaikista oman mielen ongelmakohdista. Sain myös rohkeutta lähtemään talven yön yli retkille jatkossa, koska sain ymmärrystä mahdollisiin haasteisiin. Toki vesihuoltoon täytyy keksiä ratkaisu. Suurin uhka on varmasti kylmyys ja sitä varten on oltava hyvät varusteet. Paleltumia suorastaan pelkään, koska ne voivat tulla hyvin huomaamatta. Naisella varsinkin sormet ja varpaat ovat alttiita kylmettymään ja niitä on hyvä tarkkailla. Ruokailun jälkeen verenkierto keskittyy vatsan alueelle ja tällöin muu kroppa tuntee erityistä kylmyyttä ja onkin hyvä ruokaillessa ja ruokailun jälkeen pitää itsensä lämpimänä. Aamulla raajat tuntuu myös viileiltä liikkeelle lähtiessä, mutta kun lämpöä saa kunnolla lihaksiin, niin varpaat ja sormetkin lämpenee. Kehonlämpö lämmittää ja myös kuivattaa.

Oli meillä jo suunnitteilla mahdollisesti seuraavaksi lähteä esim. Kilpisjärvelle ja pääsisin siellä harjoittelemaan ahkion kanssa kulkemista. Tarkoitus oli tälle talvelle ostaa ihan paikka jostakin eräoppaiden vetämästä retkestä, mutta vaihto sattuu juuri tulemaan näiden ”tielle”, joten jää ensi vuoteen.

Talvivaelluksen pakkauslista:

• Rinkan sisälle perinteinen jätesäkki ja sen sisälle kaikki varusteet, mitkä täytyy pysyvä kuivana, kuten vaatteet. Pakkaan ne erikseen vielä myös kuivapusseihin. Jätesäkin ympärille ja päälle voi asetella muut varusteet joiden ei välttämättä tarvitse pysyä kuivana.
• Vara jätesäkki ja roskapussi
•  Powerbank ja latausjohto (kuivapussi)
• Sytykkeitä ja tulentekovälineet (kuivapussi)
• Häkä/palovaroitin sekä varaparistot (kuivapussi)
• Otsa-ja taskulamppuja (vara akut ja paristot)
• Kuivapussin sisään EA-varuste esimerkkejä: Talvella tärkeänä ihon pakkassuoja, lämpöpeite, kertakäyttö lämmittäjiä useita, ginesteippi (voi leikata tarv. nenälle ja poskipäihin suojat paleltumien ehkäisyyn), sideharsorulla, käsidesi, Voltaren ja kipulääkkeitä.
• Aurinkolasit / laskettelulasit
• Tuubihuivi ynm. suoja kasvoille, jos kova tuuli (Oikenlainen käyttö, kosteana ei suojaa kasvoja)
• Tuulta kestävä hengittävä esim. laskettelutakki (Tuuletusaukot plussaa)
• Lämmittävä paksu villapaita ynm. 
• Yksi merino ynm. varakerrasto
• Toppahousut
• Villasukat
• Alusvaatteet
• Muutamat varasuksat esim. merino 
• Vessapaperi (kuivapussi)
• Kintaat (esim. Hestra)
• Hyvät jo sisäänajetut vaelluskengät (Jos kastuvat, voi laittaa esim. muovipussit kuivien sukkien päälle ja kengän väliin)
• Pipo, kangaspanta
• Hyvät käsineet. (Esim. touch screen)
• Hygienia tarvikkeet (Esim. harja, ponnari, deudorantti, saniteetti pyyhkeet, hammasharja-ja tahna, nenäliinat, huulirasva, retkipyyhe)
• Släbärit ynm. taukokengät
• Kenkien sisään voi myös kovana vilukissana hankkia pussimaiset sukat, mitkä pitävät lämpöä. Saa retkeilyvaruste kaupoista.
• Ruoka, välipalat, elektrolyytit ynm., nopeaa energiaa (siripiri)
• Trangia, muista talvella kovalla pakkasella saattaa tarvita bensakeittimen
• Ruokailuvälineet
• Puukko
• Ruokatermari
• Termospullo, missä lämmintä vettä
• Lämmin makuupussi (Muista comfort-arvo ja pieni lihaslämppä ennen makuupussiin menoa. Myös kuumavesitermari lämmittää.)
• Lämmin makuualusta (Muista korkea R-arvo!)
• Kompassi, GPS, paperikartta (Kuivapussi)
• Korjaus sarja mm. ilmastointiteippi
• 4-vuodenajan teltta

Voi olla, että jokin oleellinen unohtui, mutta tuo suuntaa antava lista talviselle matkalle. :) Tärkeää on testata kaikki välineistö ja niiden toimivuus ennen lähtöä ja varautua hyvin.

T. Sonja :)