Yksin telttailemaan ja kohti Norjaa
Hei !
En ollut aikaisemmin nukkunut yksin teltassa metsässä. En myöskään koskaan aikaisemmin ollut käynyt ulkomailla yksin. Usein minua myös jännittää ajaa autoa yksin, jos olen kaukana kotoa. Mitä jos auto hajoaa? Mitä jos on huono ilma? Mitä jos tulen kipeäksi? Mitä jos en jaksa ajaa? Mitä jos jos jos jos, pyörivät aina mielessä, ja näin estävät elämästä ja tekemästä asioita mitä haluaisin tehdä ja olemalla paras versio itsestäni. Eli ei kun ääntä kohti ja unohda jossittelut.
Päätin sitten yhdellä kertaa voittaa pelkoja ja käydä yksin viikonloppu reissun Norjan Luovtatt rullakivarannalla sekä yöpyä kaksi yötä teltassa.
Vuokrasin Tori.fi:stä itselleni 30e/vrk auton ja lähdin perjantaina suoraan töistä posottamaan kohti Inaria, mistä olin jo valmiiksi katsonut itselleni sopivan telttailupaikan.
Työkaveri tuli Sodankylään asti kyydillä, ei ollut niin puuduttava alkumatka ajella. Siskon kanssa puhuttiin loppumatka puhelimessa, eli tylsää ei ehtinyt olla.
Hieman ripsi vettä koko matkan Inariin. Auton parkkeerasin Tuulispään parkkipaikalle, missä seurana oli kaksi matkailuautoa. Itse jatkoin kuitenkin kilometrin rinkan kanssa Tuulijärven maisemakodalle, mihin oli tarkoitus teltta pystyttää. Hieman ruskaakin oli jo maassa.
Pian upea uudehko maisemakota, laituri, tulentekopaikka ja käymälät avautuivat Tuulisjärven rannalle. Paikan päällä ei ollut muita.
Olin aikaisemmin ostanut Fjällräven Abisko Lite 2 teltan, mikä pääsi nyt testiin. Tätä kehuttiin erityisesti kysellyssä, minkä tein somessa. Teltan saatuani pystytettyä, alkoi vettä satamaan melkoisesti, no tuleepa testattua teltan vedenkestävyys. Samalla oli aikaa ihmetellä teltan ominaisuuksia ja helppoutta/nopeutta kasata. Teltassa oli säädettävä pyykkinaru ja lisäpyykkinaruille paikat. Näitä naruja saa tilattua lisää Fjällräveniltä. Lisäksi teltassa on ulko-sekä sisäteltta, mikä pitää hyvin kosteuden ulkoteltassa. Sisällä teltassa seinissä oli tavaroille taskuja, ei ollut yhtään niin epäsiistiä kuin yleensä!
Samaan aikaan oli olo kuin olisin ollut mökillä, sielu lepää. Toisena tunteena oli kuitenkin pakokauhu, jos jokin eläin syö mut. Syvällä päässä yritin järkeillä, että karhut haistavat ihmisen kauas ja sudet eivät Suomessa ihmisten kimppuun hyökkää. Olen koko elämäni pyörinyt luonnossa, enkä ole koskaan nähnyt sutta tai karhua. Mutta mitä jos nyt just tänään??? Ja yöllä on eriasia! Pidin meteliä, kalisuttelin trangiaa. Kello oli 2.00 ja vettä tuli aivain jumalattomasti. Jokainen rasahdus pelotti. Mitähän ne matkailuautossakin olleet ajatteli, kun kattilan pauketta kuului keskellä yötä….
Jossakin välissä olin nukahtanut. Heräilin aikaisin. Kovin hyvät yöunet eivät siis olleet. Ihana aurinkoinen aamu kuitenkin piristi ja ennen kaikkea elossa olo, kukaan ei syönyt mua. Vesikään ei ollut tullut teltasta sisään. Teltan sininen väri ei kuitenkaan ehkä paras valinta, jos tykkää nukkua pimeässä.
Kaloja hyppi tolkuttomasti järvessä. Maisemakodassa olisi ollut kaasut, liesi ja kamina, mutta tein trangialla ulkona aamupalan tuttuun tapaan.
Pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin autolle. Kävelymatkalla vastaan tuli yksi poro, kohtasimme toisemme arvokkaasti eli tiukka katsekontakti ja välimatka. Auto oli parkissa tallessa ja käynnistyi eli matka kohti Norjaa ja rullakivirantaa pystyi jatkumaan.
Tästäpä lisää myöhemmin.
T. Sonja