sonjasorenza

Huolimatta hiljaiselosta en ole kadonnut Islannin erämaihin. Heinäkuu oli varmasti kesän kiireisintä sesonkia ja työtunnit olivat sen mukaisia. Huolimatta rankasta työnteosta viimeinen kuukausi on kulunut todella nopeasti. Vapaa-aikana olemme ehtineet tekemään työkavereiden kanssa paljon pieniä retkiä ja viettää hauskoja iltoja. Nyt, kun Mödludalur on alkanut tuntua lähes kodilta tuntuu kotiin lähteminen haikealta. Onneksi meillä on tulevana viikonloppuna vielä työntäyteisen hauska tapahtuma tulossa. Täällä nimittäin järjestetään lauantaina Mödrudalur festivaalit, joita odotan innolla. Ilokseni satuin saamaan vielä aamuvuorot viikonlopuksi joten saatan päästä nauttimaan tapahtumasta myös vapaalla. Huhujen mukaan myös omistajat rentoutuvat kyseisissä juhlissa ja viikonlopuksi on luvattu vielä aurinkoista säätä!:)

Kuun vaihteessa sain myös Kallen kavereineen vieraaksi. Ikävä kyllä kesän ainut kokemani flunssa sattui juuri näille päiville. Teimme silti retken Askjan kraaterille. Kraateri sijaitsee jumalan selän takana ja matka sinne muistutti lähinnä Marsia. Tie oli myös sen mukainen.. Huolimatta mahtavista näköaloista en lähtisi samalla reissulle uudestaan. Matkalla saimme myös ohittaa monia jokia. Ensimmäinen joen ylitys oli vielä hauska kokemus, mutta kokopäiväinen autossa istuminen päänheiluessa puolelta toiselle vähensi villin tien viehättävyyttä. 

Vielä kilometri ennen paluuta asfaltoidulle ykköstielle saimme aikaiseksi rengasrikon. Onneksi vaihtorengas oli mukana ja pääsimme jatkamaan matkaamme pizzalle Myvatniin. Suussasulava kasvispizza ja kylmä kalja maistuivat kyllä lumimatkan jälkeen mainioilta. Nyt vietän jo seuraavaa lomaani. Joka on ollut edellisiä huomattavasti rauhallisempi, viimeisen kahden päivän aikana en ole parin lenkin ja ruokailun lisäksi suuresti liikuttanut eviäni sängyn pohjalta. Pitkät unet ovat myös palanneet ohjelmaan, sillä tänään onnistuin nukkumaan Akureyrin bussin ohi ja havahtumaan lampaiden määkimiseen vasta 11 jälkeen..:)

Palattuani takaisin lomalta Reykjavikista sain kokea taas shokeeraavan paluun työn pariin. Iltavuorot ovat helposti venyneet kello yhteen yöllä ja viime viikolla tein töitä yhteensä 75 tuntia. Stressaavinta töissä on ollut se, että monessa paikassa tulisi pystyä olemaan samaan aikaan. Kahvilan ja respan kassan takana, ravintolan puolella tarjoilemassa, tankkaamassa asiakkaiden autoja ja siivoamassa keittiötä. Tämä aina lisääntyvä työnmäärä on muuttanut Islannin raikkaan uni-ilman bensiinin, munkkien ja hien hajuisiksi kääntyilyiksi sängyssä. Nyt viettämäni lomakaan ei tuonut apua mustien silmänalusten hoitoon, sillä työkaverini kanssa asumassamme hostellissa pesii kunnon kuorsaamiskuoro ja pimennysverhot lähinnä korostavat yöauringon loistetta. 

Eilen illalla totesin neljän aikaan, että nukkumisesta on turha uneksia. Kokeneena yövalvojana olen kuitenkin päättänyt olla välittämättä valvotuista öistä ja nauttia parista vapaapäivästä. Työnteon kannalta toivon kuitenkin, että nukuttujen tuntien määrä alkaa nousemaan viimeöisestä nollaa lähenevästä luvusta kaksin käsin laskettuja tunteja kohden. 

Road trip: Akureyri-Dalvik-Siglufjörstud-Akureyri

Huolimatta huonosti nukutusta yöstä Akureyrissa jatkoimme matkaamme suunnittelujen mukaan Simstodin-kakkujen ja -smoothieiden vahvistamina kohti Dalvikkia ja Siglufjörstudia. Harva uskoisi, että kahvilassa työskentely palvelee myös auton tankkauksen opettajana, mutta tämän taidon olen Fjallakaffissa omaksunut. Matka jatkui siis sujuvasti laina-autolla pitkin Islannin rannikkoa. Ensimmäinen pysähdyksemme oli pieni Dalvikin kunta, joka muistutti lievästi Itä-Eurooppalaista autiokylää huolimatta eräästä suloista kahvilaa, jonne poikkesimme. 

Dalvikista jatkoimme matkaa omituisten tunneleiden ( YKSIKAISTAINEN TUNNELI: KENEN IDEA????)  läpi kohti Siglusfjördulia, joka on Islannin pohjoisin kaupunki. Koko pieni kylä oli erittäin suloinen vuorien ja meren ympäröimä miniatyyritaideteos. Kulutimme aikaamme käymällä uimassa (kellumassa ulkona kuuma-altaassa) sekä lounastamalla ja nauttimalla maisemista. Lomamme Iidan kanssa onkin tähän mennessä lähinnä koostunut kahvilasta toiseen siirtymisessä. En kuitenkaan valita; viime viikon jälkeen kaikki suurempi aktiviteetti saisi silmäluomeni vaipumaan kiinni ja aivoni horrokseen. Onneksi jäljellä on vielä yksi loma-päivä, joka toivon mukaan on vietetty parempien yöunien kera.

Lauantaina lähdin extempore roadtripille suomalaisen Saanan ja Irlantilais-amerikkalaisen suunnistajan kanssa. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Þingvellirin kansallispuistossa. Puistossa  Euroopan ja Pohjois-Amerikan mannerlaatat kohtaavat. Lisäksi puisto on Unescon maailmanperintökohde ja siellä kokoontui jo 900-luvulla yksi Euroopan vanhoimmista parlamenteista allting. Samassa paikassa kristinusko on julistettu Islannin viralliseksi uskonnoksi 1000-luvun vaihteessa ja itsenäiseksi 17. kesäkuuta 1944. 

Eli vaikka snorklaaminen ei olisi do-listalla Islantiin saapuessa suosittelen puistossa vierailua. Itse snorklaaminen tapahtui mannerlaattojen halkeamiskohteessa Silfrassa. Laatat oikeasti eroavat toisistaan jopa 2cm vuodessa. Myös vesi on erittäin kirkasta johtuen kylmyydestä ja alkuperästä, joka on Langjökullin jäätiköllä. Huolimatta mahtavista näkymistä oma kokemukseni ei ollut täydellinen, sillä kuuluin niihin alle 10% joiden kuivapuku ei pitänyt vettä. Tämä pienen haittapuolen takia sain polskia puolituntia hitusen kylmän veden kastellessa vaatteeni. Huolimatta tästä epämielyttävästä yllätyksestä snorklaaminen meni kuin hujahduksessa. Luulin olleeni vedessä 10 minuuttia, vaikka oikeasti kierros kesti puolituntia. 

Palattuani lämmittelemään ja juomaan kuumaa kaakaota olivat järjestäjät erittäin pahoillaan kastumisestani. Sanoivat myös etteivät osanneet aavistaa mitään ennen kuin näkivät pienen vesiputouksen, joka hihastani tuli ulos purkaantuessani puvusta. Yleensä ihmiset, jotka kastuvat ovat kuulemma niin järkyttyneitä ja hyperventiloivat, että kastuminen ei jää huomaamattta. Itse luulin pienen kylmyyden vain olevan osa kokemusta, sillä veden lämpötilasta oltiin jo etukäteen varoiteltu. En kuitenkaan ollut kovin kauan pahoillani kastumisestani, sillä DIVE.is:n ohjaajat lupasivat minulle valokuvat reissusta ilmaiseksi.