“Whatever you do will be insignificant, but it is very important that you do it.”
Muutaman inhimillisen erehdyksen jälkeen pääsin perille Fjalladyrdiin vasta tänään. Selvisi, että tänne pääsee kuin pääsenkin lähestulkoon perille asti bussilla. Tosin bussi kulkee ainoastaan maanantaisin , keskiviikkoisin ja perjantaisin. Kuka nyt haluaisi tiistaisin tai torstaisin matkustaa? Minulla oli aluksi myös hankaluuksia saada yhteyttä työnantajaan, sillä innostuksissani näpyttelin puhelimeeni väärän maakoodin. Selvisi myös, että yhteyshenkilöni Elisabet olikin Akureyrissa tyttärensä taitoluistelukilpailuissa, joten minut otti vastaan hänen miehensä. Joka on niin islantilaisen maatalon pitäjän näköinen ja oloinen, että meinasi alkaa nauramaan kun hän nappasi minut kyytiin hypätessäni ulos bussista islannin ykköstiellä. En ole varma onko täällä muita teitä ollenkaan. Näiden pienten kömmähdysten ansiosta sain nauttia mukavasta ja ylihinnoitellusta hotellista (hylkäsin siis hostellin) ja vielä avattua islantilaisen pankkitilin. Kaikki selvisi lopulta mainiosti.
Matka Reykjavikista Akureyriin oli kaunis. Matka Akureyrista Fjalladyrdiin oli uskomaton. En ole vieläkään varma, olenko sittenkin saapunut keskellä Taru Sormusten Herrasta kuvauksia. Löysin myös kyseisen kirjan majatalon kirjahyllystä, mutta ikävä kyllä se oli kirjoitettu saksaksi. Tällä hetkellä meitä on täällä töissä noin kuusi henkilöä ja vieraita on ainoastaan muutama. Isäntä kuitenkin kertoi, että kesäkuun alusta asti täällä on oikeasti todella paljon turisteja ja vapaa-aikaakin on nyt enemmän. En malta odottaa, että pääsen juoksemaan näissä maisemissa. Kuvissa näkyvä tulivuori kuulemma purkaantui viime syksynä ja paikan omistajat aikovat hankkia kesällä tänne helikopterin, jolla laavaa pääsee katsomaan. Onnistuin myös saamaan auringon mukaani, kun saavuin iltapäivällä täällä tihutti vettä. Illallisen jälkeen pilvet alkoivat väistyä ja tein pienen kävelyretken. Nyt aurinko suorastaan hehkuu täällä, vaikka kello on kymmenen illalla!