Suloinen jouteliaisuus
SIMSTODIN- cafe BEST WAY TO SPEND TIME IN AKUREYRI
Tulin Akureyriin parin päivän lomalle ilman suurempia suunnitelmia, ja olen noudattanut tätä ohjelmaa kurinalaisesti. Lukuunottamatta nukkumista, syömistä ja pientä lenkin tapaista en ole noussut hotellin sängystä turhan takia. Lempikahvilani Akureyrissa sijaitsee 10 metrin päässä majoitukseni ovelta ja olen vieraillut siellä jo luvattoman monta kertaa. Henkilökunta tunnistaa jo sekavat islanti-ruotsi-englannin kieliset tilaukseni, ja koska ollaan Islannissa myös tuntevat Fjalladyrdin omistajat. Päiväni alkoi aamupalan hakemisesta kyseisestä kahvilasta ja jatkui lumiselle vaellus lenkille. Palattuani takaisin aurinko kuitenkin ilmestyi kuin ihmeen kaupalla takaisin ja sain nauttia myös pienestä tilaisuudesta täyttää C-vitamiini varastojani. Lenkin jälkeen pohdin kehtaanko enään astua kolmatta kertaa kahden päivän sisälllä Simstodiin, mutta koska paikasta saa kaupungin ehdottamasti hinta-laatu suhteeltaan parasta ruokaa päädyin lounastamaan jo tuttuun ympäristöön. Mukaani nappasin vielä kahvin ja uuden rakkauteni snickers-raaka kakun ja tulin nauttimaan löhöilystä ja hotellin wifistä. Tänään olisi vielä tarkoitus mennä nauttimaan islantilaisten tapaan rentoutumisesta uimahalliin, jossa kaikki altaat ovat yli 30 asteisia ja tarkoituksena ei ole uida vaan kellua vedessä ja nauttia laiskoittelusta eväänsä heilauttamatta. Tällä hetkellä tuo 500 metrin kävely uimahallille tuntuu tosin ylitsepääsemättömältä suoritukselta. Lisäksi harkitsen lasillista viiniä (Kuinka suuria ne täällä Islannissa ovat…) ja aivojeni jumppaamista laiskoittelun ohella eilen ostamani islantilaisen Halldor Laxnessin kirjalla Independet People. En voi ehkä enää enempää mainostaa islantilaisia kirjakauppoja, mutta niiden tarjonta on aivan mystistä ja eilen pyörähtelinkin siellä ennen hotellinpääsyä pidemmän tovin.
Anteeksi ruokapainoitteinen kuvitus, mutta sää on ollut niin lumisen ankeaa, että kameran kantaminen ulkona on ollut toivotonta ja en ole vieläkään löytänyt henkilökohtaista asukuvaajaa. Pelkään myös, että vaatteideni haju tarttuu tietokoneen välityksellä. Pestyäni ensimmäisen koneellisen pyykkiä Fjalladyrdissä olen huomannut vaatteissani pienoisen lammasmaatilan tuulahduksen. Lämmin sekoitus lannan ja mullan tuoksua ei ole se hajuvesi, jota yleensä tax-freestä ostan. Miellän itseni enemmänki city-chic tuoksuksi ripauksella kukkapeltoa. Kulmakarvat olen toistaiseksi jaksanut nyppiä, mutta en tiedä kauanko se jatkuu! Sen verran huolissani olin muuttumisestani maalaiseksi, että ilmotin itseni Reykjavikissa pidettävään ICE-O:hon 26-28.6. Eli pääsen taas kuukauden kuluttua syventämään kulttuurista janoani ja testamaan muistanko miten päin karttaa pidetään kädessä. Uskon, että myös työnteossa jaksaa tsempata paremmin, kun on jotain kivaa mitä odottaa. 🙂
