Sumargestur

Sain kuukausi sitten työtarjouksen Nordjobbin välityksellä Islannista. Islannista ei siis Norjasta tai Ruotsista. Ei edes Reykjavikista niin kuin monet arvelivat alkaessani varovasti puhumaan, että saatan kadota 3,5kk kaiken sivistyksen parista. Ei, sain työtarjouksen pienestä majatalosta Islannin maaseudulta. Fjalladyrd niminen paikka, jossa tulen työskentelemään toukokuun puolesta välista lähtien sijaitsee Vatnajökullin pohjoispuolella. Lähin kaupunki Akuyeri on luultavasti noin tunnin ajomatkan päässä. Kulkuyhteydet eivät luultavaksenikaan siis ole aivan samanlaiset kuin Mannerheimintiellä, jossa olen asustellut vanhempieni luona viimeiset kuukaudet noin 5 metrin päästä ratikkapysäkistä, kivenheiton päässä keskustasta ja juna-asemasta. (Lentokenttäkään ei kaukokaipuun iskiessä ole kuin 25 minuutin ajomatkan päässä.)

Kontrasti totuttuun ei siis ole pieni. Tästä huolimatta uskon, että ympäristö sopii minulle. Myös monet kavereistani ovat alkujärkytyksen jälkeeen todenneet, että pystyvät hyvin näkemään minut keskellä Islantia villapaita päällä ja kulmakarvat yhteen kasvaneina. Arki ei varmasti tule olemaan yhtä seesteistä kuin mielikuvissa voin unelmoida. Kuvitelmissanihan päiväni koostuvat ihanista kansainvälisistä vieraista, joiden kanssa treenaan monien maiden kielitaitoani. (puhunhan jo lähestulkoon sujuvaa islantia sekä norjaa ja englanti ja ruotsihan nyt sujuvat kuin toinen äidinkieli) kaataessani kahvia ja valmistellesani aamupalaa, jonka jälkeen vapaa-ajallani vaeltelen Islannin kukkuloilla lampaita ja hevosia silitellen. Totuushan voi olla jatkuvaa vessojen pynttäystä ja peiton alla makaamista sateiden riepotellessa idylliani. Olkoon totuus millainen tahansa ajattelin silloin tällöin kirjoitella tai laitella kuvia mikäli nettiyhteys tai jokin sen tapainen matkallani toimii.