Arlanda-Reykjavik
Nyt täällä ollaan Arlandan lentokentällä lähdössä Reykjaviikkiin. Helsingin sijaan lennän Tukholman Arlandasta, sillä otin osaa Ruotsissa juostavaan suunnistusviestiin 10milaan vielä ennen lähtöäni. Huolimatta siitä, että oma suoritukseni ei yltänyt tasolle, jota halusin olen enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni jäädä juoksemaan kyseisen viestin vielä ennen lähtöäni. En kuitenkaan aio keskittyä suunnistukseen tai tiomilaan tässä postauksessa, mutta kirjoitan siitä ehkä myöhemmin. Nyt istun kahvilassa siemailemassa shampanjaa. Turvatarkastuksen läpi en ole vielä sattuneista syistä ehtinyt. Tulin kentälle jo hyvissä ajoin. (Tällä tarkoitan yli neljä tuntia ennen kuin lentoni on määrä lähteä.) Tämä kaikki ei ole innokkuuden syytä, sillä seurakavereideni lento sattui lähtemään monta tuntia omaani aikasemmin ja sain kyydin samalla heidän kanssaan. Toki annoin ilmoille, että en välitä vaikka joutuisin nauttimaan lentokentästä hiukan pidempään. Aikainen kentälle saapuminen aiheutti kuitenkin sen, että en päässyt matkatavaroiden luovuttamiseen heti. Ellen sitten olisi halunnut lähettää rinkkaani Turkkiin. Päätin kuitenkin pelata varman päälle näin kesän alussa ja tulin istumaan tulo aulan kahvilaan ennen tavaroiden jättöä. Ikävä kyllä ruotsalaiset ovat niin siveellisiä, että alkoholia ei ole tarjolla ennen kello yhtätoista. Onneksi minulla oli mukana matkalukemista, jolla sain viihdytettyäni itseäni ennen lasillista kuohuvaa.
Katherine Pancol on ranskalainen kirjalija, johon tutustuin ystäväni ansioista. Tähän kyseiseem kirjasarjaan kuuluu kaksi kirjaa ennen nyt aloittamaani Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin kirjaa. Kuten tämän kirjan kaikkien Pancolin romaanien nimet ovat yhtä houkuttelevan höpsöjä. Kirjat saavat sinut suorastaan haluamaan muuttamaan Pariisin tältä istumalta. Ne ovat sopiva sekoitus perhe draamaa ja erittäin taitavaa kerrontaa sekä ihmistuntemusta, joka on niin luonnollista ja rehellistä, että kirjat on pakko ahmia yhdellä istumalla. Nyt kuitenkin uskon, että matkatavaroiden luovutus on avattu ja pääsen haistelemaan terminaali 5 tunnelmaa ihan sisäpuolelta. En myöskään ota ollenkaan pahakseni, jos jaksatte kommentoida valitettavia kielioppivirheitä. Lievästi lukihäiriöisenä kahden tunnin yöunien ja yhden lasillisen jälkeen kielioppi sääntöjen tarkistaminen tuntuu liian vaivalloiselta.
