Dettifos and beautiful nights

Lauantainen vapaa-päiväni jatkui automatkalla katsomaan Dettifoksen vesiputosta. Kaksi muuta suomalaista, sekä nuori islantilainen Emilia pääsivät kaikki töistä viiteen mennessä. Päätimme käyttää tämän harvinaisen yhteisen vapaa-ajan heti hyödyksi. Niimpä lähdimmekin ajamaan noin tunnin matkan päässä sijaitsevalle Dettifokselle. Omasta mielestäni jo ajomatka oli ihanan vapauttava ja kaunis. Puhuessamme Emilialle englantia huomasimme tytön nukahtaneen takapenkille ja jokainen meistä vaipui vuorotellen pieneen horrokseen. Perillä meitä odotti kuitenkin henkeäsalpaava näky. Vaikka ilma oli vesiputouksen lähellä yllättävän kylmä jaksoimme ihailla vedenkohinaa ja ottaa muutamia valokuvia. Itseäni kauhistutti turisitit, jotka roikkuivat niin lähellä vesiputouksen reunaa, että olin varma jonkun joskus pulahtaneen tuohon kavalaan virtaan. 

Emilia harrastaa omistajien tyttären tavoin taitoluistelua ja treenaa myös hiukan juoksien. Kuullessaan, että olin juossut vaellus-reitin päätti hän eilen kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen lähteä juoksemaan saman reitin. Ennen menoa hän totesi ettei ole ikinä juossut niin pitkään eikä koskaan maastossa. Laukin tekemän smoothien ja suklaapatukan voimin tyttö kuitenkin saapui takaisin kolmen tunnin päästä erittäin iloisena ja oli kuulemma eksynyt ja juossut vahingossa kilometrin liikaa. Islantilaisten energia on joskus hämmästyttävää. Lenkin jälkeen lainasimme vielä minimönkijää, jolla kävimme hakemassa reitin varrelle molemmilta jäänet takit. Ilta-auringossa mönkijällä ajaminen keskellä islannin erämäätä läpi jokien on harvinaisen virkistävää. Ilta loppui vielä aurinkoisiin kuumiin kaakaoihin kahvilan terassilla. En vieläkään käsitä, miten yhden päivän aikana voi ehtiä niin paljon. Huolimatta, siitä että töiden teon parissa viettää pienen ikuisuuden.