Long days
Viimeiset päivät ovat olleet pitkiä. Erityisen vaikeita niistä on tehnyt se, että välillä tänne ei ole tullut bussin bussia ja seuraavaksi niitä onkin ollut neljä pihalla. Koska meitä ei ole vielä ollut kahvilassa montaa töissä Guerunin pitäessä parin päivän loman olen työskennellyt viimeiset päivät 11-12 tuntia. Onneksi meidän lampaiden hoitaja Joui:lla oli eilen syntympäpäivä ja luottoleipurimme tekemä suklaakakku ja Isoldfönnin valmistama kortti rikkoivat mukavasti työntekoa. Myös meidän uusi kokki Loki on osoittautunut huipputyypiksi ja on ruvennut ojentamaan juuri tehtyä skyr-marja pirtelöä, joka aamu suoraan käteen, kun olen lampsinut silmät sikkurassa sisälle kahvilaan. Loki on lähemmäs kuudenkymmennen, mutta todellinen huipputyyppi ja erittäin loistava oppimaan ihmisten mieltymyksiä. Myös omat taitoni ovat kehittyneet roimasti näistä suurimpana lähes täydellisten vohveleiden valmistus sekä lattian siivoaminen, jossa minusta on kuoritumassa aivan loistavaa puunari. Tänään sain myös valmistaa vohvelit neljälle ruotsalaiselle, josta yhdellä sattui olemaan tämän vuoden O-ringenin järjestäjä paita päällä, mistä lohkesikin juteltavaa pidemmäksi hetkeksi.
Mainitsemani kahvilan sulkeminen onkin ehkä yksi rankimmista ja vaikemmista tehtävistä, koska aina kun olet siirtänyt kaikki ruuat jääkappiin ja putsannut tiskikoneen, joku keksii löytäää tänne ja haluaa lihakeittoa tai lettuja juuri, kun olet sammuttanut vohveliraudan. Tämä kuulostaa pieneltä, mutta pitkän työpäivän päätteksi mikään ei tunnut ärsyttävämmältä kuin alkaa sotkemaan juuri siivoamaasi keittiötä uudestaan. Nämä ovat ainoita hetkiä, jolloin mietin, että ehkä sitä jotain muutakin voisi tehdä. Tälläinenkin pieni ärsytyksen momentti muuttuu kuitenkin ja pienen kehun jälkeen vain hymyksi ja omistajat ovat sanoneet olevansa erittäin tyytyväisiä työntekooni. On ihmeellistä kuinka paljon keittiön siivoamisesta voi oppia itsestään. En usko, että tämä itsestään oppinen totetuisi kuitenkaan omassa keittiössä. Ainakaan omalla kohdallani.
Varsinkin tänä iltana meillä oli pieni pyörremyrsky. Omistajat olivat lähteneet Akureyriin viemään tytärtään kokeeseen ja Villi oli unohtanut (päivät olivat menneet sekaisin), että tänne oli illalla tulossa mini-bussillinen turisteja joiden oli tarkoitus majoittua guesthousissa ja syödä kahvilan ravintolassa. Vähän aikaa siinä tuijotin puoli seitsemältä monttu auki, että mitä ihmettä te höpisette ei meillä ole kuin lihakeittoa. Onneksi lopulta majoitus löytyi valmiina ja Loki loihti tunnissa 3-vaihtoehdon illallisen, vaikka aluksi meillä ei edes ollut kaikkia aineksia. Sain myös ekaa kertaa nauttia ohjeiden antamisesta sillä olin saanut tehtäväkseni sulkea kahvilan, ja opettaa juuri aloittanutta poloista punatukkaista islantilaispoika Isakkia kahvilan tavoille. Isak on pikkuisen laiska, mutta helposti teki kaiken mitä käskin. I will do it kuului vaan ja siirsinkin kaikki hitusen epämieluisammat tehtävät roskapussien vaihtamisesta erityisesti vihaamaani mädältä haisevien lihakattiloiden tiskaamiseen Isakin koltoille ja sainkin nauttia tarjoilemisesta koko illan lukuunottamatta kahdella tunnilla venynyttä keittiön siivoamista. Päivästä kuitenkin selvittiin ja muistin kaiken lisäksi sammuttaa kynttilät ruokasalista, joten nyt voin hyvillä mielen lähteä huomenna pariksi päiväksi kohti Akureyria. Bussin pitäisi olla tänne johtavan hiekkatien varrella 10.20 pyysin Jouia kuitenkin, että lähtisi heittämään minua jo 9.55, sillä matkaa on 7,5 km enkä halua ottaa mitään riskiä mahdollisesta bussissta myöhästymisestä. Tälle hiukan naurettiin, mutta näitä busseja menee vain joka toinen päivä. Viidellä minuutilla on tässä aika korkea riski-arvo! Hetken harkitsin bussille juoksemista, mutta tänne on luvattu huomiseksi pienoista lumituisketta eikä parintunnin istuminen märissä vaatteissa lopulta kuulosta järin houkuttelevalta.
