Kun saavuin tänään iltapäivällä Akureyriin oli pääni pyörällä kuuden ja puolen tunnin bussimatkan tarjoamista maisemista. Maisemien lisäksi ennen bussiin nousua tehty vierailu paikallisessa supermarketissa oli lähes yhtä vaikuttava. Miten kukaan on voinut edes keksiän niin monta skyr ja jugurtti makua? Omituisin kohtaaminen oli kyllä porkkana-omenan makuinen jugurttimaito. Pysyttelin kuitenkin tutussa skyr-rahkassa ja nautin maisemista, jotka olivart niin mielettömät, että kamerakaan ei pysty kertomaan kaikkea. Onneksi huoltoasema pysähdyksissä pääsin ottamaan muutamia kuvia, joita varmasti näytän myöhemmin.

Akureyrissä päädyin majoittumaan Akureyri Backpackers nimiseen hostelliin, joka on todella kotoinen ja edullinen. Matkalla hostelliin jouduin myös auttamaan punatukkaista kanadalaispoikaa, joka näytti siltä ettei tiennyt missä on itä ja missä länsi. Myöhemmin käydessäni lenkillä samainen poika vaelteli eksyneen näköisenä kaupungilla ja löysimpä hänet vielä pesemästä hampaita hostellin pesuhuoneesta. Vaikka uskaltauduin hostelliin en ole vielä alkanut epäsuomalaisen sosiaaliseksi vaan löydettyäni mukavan kahvilan aivan hostellin vierestä lähdin piristyneenä lenkille tutustumaan Akureyrin rantaviivaan. Eikä se rantaviiva huonomman näköinen ollut. Hyvä tuuri sään kanssa on seurannut minua tänne asti ja lenkki oli koko päiväisen istumisen jälkeen todella piristävä. En kuitenkaan uskaltautunut sen jälkeen syömään hostellin ravintolaan, josta näytti saavan erittäin makoisaa ruokaa. Vaarana olisi meinaan voinut olla se, että joudun puhumaan tuntemattomille ihmisille. Päädyin sen sijaan nauttimaan erittäin hyvän illallisen hyvän kokoisen punaviinilasin kanssa samaiseen kahvilaan, jossa päivällä varistin matkan pölyt pois. Ehkä huomenna rohkenen myös kokeilmenaan hostellin baaria.

P.s Onneksi ostin ennen matkaa uuden pinkin takin, että saan hyviä urheilu kuvia!