Sometimes I like it when people cancel on me.. Actually most times. 

Niin kuin kerroin sain maanantai illan kohokohdaksi suuhun vieläkin sylkipisaroita tuovan herkullisen kala-annoksen. Monet kaverini ovat ihmetelleet mieltymystäni käydä kahvilla, elokuvissa ja syömässä yksin. Itse nautin kuitenkin suuresti siitä, että saan toisinaan päättää juuri itse mihin menen ja nauttia ihmisten katselemisesta tai selailla kirjoja ja lehtiä omassa maailmassani. Tuollaiset hetket tuntuvat universumilta varastetulta ajalta. Olen ilokseni huomannut etten ole Islannissa ainut, joka tykkää käydä ravintoloissa yksin. Nauttiessani illastani oli ravintolassa ainoastaan 3 muuta ihmistä, jotka kaikki ruokailivat yksin. Toki tykkään käydä ravintoloissa ja kahvilla myös kavereiden tai vaikkapa äitini kanssa. Toisinaan aivoni vain sattuvat huutamaan pientä ajatusten pakomatkaa omassa seurassani. En myöskään ole ruokailu tottumuksiltani mikään helpoin ihminen ja saatan välillä seilata uusien terveysvillitysten mukana, jopa terveyden päinvastaisella suunnalla. Tästä huolimatta uskon, että kaikilla ihmisillä on oikeus valita mikä tahansa maailman ihmeellisimmistä dieteeistä heitä tuntuu kunakin vuoden kuukautena kuun asennon myötä kiinnostavan. Myönnän toki ääripäiden olevan vaarallisia. Silti en usko, että tulen elämäni lähivuosina nauttimaan punaista lihaa. Vaikka tällä hetkellä vietänkin aikaa lammasmaatilalla. Nähtyäni, jopa eettisen pienen teurastamon vatsalihakseni tekivät sellaisen voltin, että pysyttelen rakastamieni kasvisten, kalan,tofun ja raakasuklaan maailmassa. Onneksi tämä pupunruoka kulttuuri on rantautunut myös Islantiin ja olen saanut hyvää kasvisruokaa työntekoni lomassa. Ja huomannut, että kohtuulliset määrät gluteenia ja maitotuotteita eivät saa naamani täyteen finnejä tai vatsaani remontille koko viikon ajaksi. 

Tämä sympaattinen hotelli tarjosi minulle aluksi keittiön tervehdykseksi lusikallisen hurmaavaa lohimoussea. Jatkoksi sain pääruuokaa odotellessani ravintolan itseleipomaa leipää ja yrttivoita. Illallisen kruunasi  kuitekin tuore red snapper niminen kala. Myönnän etten ole aivan varma, mikä otus suomeksi oli kyseessä. Islantilaiset ovat myös ahkeria kasvisten viljelijöitä ja kalan kaverina lautasella uivatkin porkkana-mousse ja paistettu peruna. Voin kertoa, että sormeni syyhyäisivät päästä itse keittiön puolelle kokkaamaan. Mikäli urani tulevana ekonomina ei aukea, olen alkanut harkita ammattia ruokakriitikkona. Punaviinin maistelijakin kävisi.