Road trip: I think insomnia is a sign that a person is interesting

Palattuani takaisin lomalta Reykjavikista sain kokea taas shokeeraavan paluun työn pariin. Iltavuorot ovat helposti venyneet kello yhteen yöllä ja viime viikolla tein töitä yhteensä 75 tuntia. Stressaavinta töissä on ollut se, että monessa paikassa tulisi pystyä olemaan samaan aikaan. Kahvilan ja respan kassan takana, ravintolan puolella tarjoilemassa, tankkaamassa asiakkaiden autoja ja siivoamassa keittiötä. Tämä aina lisääntyvä työnmäärä on muuttanut Islannin raikkaan uni-ilman bensiinin, munkkien ja hien hajuisiksi kääntyilyiksi sängyssä. Nyt viettämäni lomakaan ei tuonut apua mustien silmänalusten hoitoon, sillä työkaverini kanssa asumassamme hostellissa pesii kunnon kuorsaamiskuoro ja pimennysverhot lähinnä korostavat yöauringon loistetta. 

Eilen illalla totesin neljän aikaan, että nukkumisesta on turha uneksia. Kokeneena yövalvojana olen kuitenkin päättänyt olla välittämättä valvotuista öistä ja nauttia parista vapaapäivästä. Työnteon kannalta toivon kuitenkin, että nukuttujen tuntien määrä alkaa nousemaan viimeöisestä nollaa lähenevästä luvusta kaksin käsin laskettuja tunteja kohden. 

Road trip: Akureyri-Dalvik-Siglufjörstud-Akureyri

Huolimatta huonosti nukutusta yöstä Akureyrissa jatkoimme matkaamme suunnittelujen mukaan Simstodin-kakkujen ja -smoothieiden vahvistamina kohti Dalvikkia ja Siglufjörstudia. Harva uskoisi, että kahvilassa työskentely palvelee myös auton tankkauksen opettajana, mutta tämän taidon olen Fjallakaffissa omaksunut. Matka jatkui siis sujuvasti laina-autolla pitkin Islannin rannikkoa. Ensimmäinen pysähdyksemme oli pieni Dalvikin kunta, joka muistutti lievästi Itä-Eurooppalaista autiokylää huolimatta eräästä suloista kahvilaa, jonne poikkesimme. 

Dalvikista jatkoimme matkaa omituisten tunneleiden ( YKSIKAISTAINEN TUNNELI: KENEN IDEA????)  läpi kohti Siglusfjördulia, joka on Islannin pohjoisin kaupunki. Koko pieni kylä oli erittäin suloinen vuorien ja meren ympäröimä miniatyyritaideteos. Kulutimme aikaamme käymällä uimassa (kellumassa ulkona kuuma-altaassa) sekä lounastamalla ja nauttimalla maisemista. Lomamme Iidan kanssa onkin tähän mennessä lähinnä koostunut kahvilasta toiseen siirtymisessä. En kuitenkaan valita; viime viikon jälkeen kaikki suurempi aktiviteetti saisi silmäluomeni vaipumaan kiinni ja aivoni horrokseen. Onneksi jäljellä on vielä yksi loma-päivä, joka toivon mukaan on vietetty parempien yöunien kera.