Seyðisfjörður you made me smile

Myvatnenin jälkeen jatkoin matkaani taas bussilla, kohti Itä-Islannin kyliä. Kaikilla kerroilla, joilla olen astunut Islannin Strateto-bussiin on kuskina ollut sama mies, joka on alkanut vienosti hymyillä katsellessaan seilaamistani edestakaisin ykköstiellä ilman selkeää päämäärää. Nyt kuitenkin matkustin Egilsstadiriin, jossa vietin yhden yön. Lukuunottamatta Bokakaffi-nimistä kirjakauppa-kahvilaa ja makunystyröitä hierovaa kasvispizzaa, ei kaupunki herättänyt minussa suurempia tunteita. Nämä kaksi kohokohtaa jättävät kaupungin kuitenkin kauaksi siitä, millaiseen pieneen kalastajakylään saavuin tänään. Vuorien välissä laskeva tie johti taidetta ja kahviloita pursuavaan 700-asukkaan merenranta kaupunkiin. Olen hämmästynyt siitä palveluiden määrästä, jota Islannin pikku-kylissä on tarjolla. Oma kokemukseni pikku-kaupungin kasvattina tuo lähinnä mieleen hikiset pizzeriat ja kahvilat, jotka käsittävät huolto-aseman. Tämä pikku-kaupunki syndrooma on jättänyt minuun pysyvän jäljen kokeilla kaikkia mahdollisia persoonallisia kahviloita ja ravintoloita.

Hämmennyin kaupungin suloisuudesta niin paljon, että jouduin meikkaamaan ensimmäistä kertaa koko reissun aikana. Koska olin nähnyt vaivan huulipunan laitosta, oli tämä ikuistettava myös valokuviin. Nautimpa vielä treffit itseni kanssa Alden-nimisessä hotelissa, jossa sain yhden elämäni parhaista kala-annoksista. Ruoka oli omaan vaativaan tasoonkin nähden niin herkullinen ja hinta-laatu suhteltaan oikea, että näytän valokuvia illallis-hetkestäni erikseen. Huomenna minulla on edessä vielä viimeinen lomapäivä. Aion ainakin käydä vaellus-lenkillä ja testata Skattefall-nimisen bistron lounaskeittoa. Kyseisessä paikassa on myös taide-galleria, jossa tänään jo ehdin pikaisesti vierailla.