Snorkling in Silfra

Lauantaina lähdin extempore roadtripille suomalaisen Saanan ja Irlantilais-amerikkalaisen suunnistajan kanssa. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Þingvellirin kansallispuistossa. Puistossa  Euroopan ja Pohjois-Amerikan mannerlaatat kohtaavat. Lisäksi puisto on Unescon maailmanperintökohde ja siellä kokoontui jo 900-luvulla yksi Euroopan vanhoimmista parlamenteista allting. Samassa paikassa kristinusko on julistettu Islannin viralliseksi uskonnoksi 1000-luvun vaihteessa ja itsenäiseksi 17. kesäkuuta 1944. 

Eli vaikka snorklaaminen ei olisi do-listalla Islantiin saapuessa suosittelen puistossa vierailua. Itse snorklaaminen tapahtui mannerlaattojen halkeamiskohteessa Silfrassa. Laatat oikeasti eroavat toisistaan jopa 2cm vuodessa. Myös vesi on erittäin kirkasta johtuen kylmyydestä ja alkuperästä, joka on Langjökullin jäätiköllä. Huolimatta mahtavista näkymistä oma kokemukseni ei ollut täydellinen, sillä kuuluin niihin alle 10% joiden kuivapuku ei pitänyt vettä. Tämä pienen haittapuolen takia sain polskia puolituntia hitusen kylmän veden kastellessa vaatteeni. Huolimatta tästä epämielyttävästä yllätyksestä snorklaaminen meni kuin hujahduksessa. Luulin olleeni vedessä 10 minuuttia, vaikka oikeasti kierros kesti puolituntia. 

Palattuani lämmittelemään ja juomaan kuumaa kaakaota olivat järjestäjät erittäin pahoillaan kastumisestani. Sanoivat myös etteivät osanneet aavistaa mitään ennen kuin näkivät pienen vesiputouksen, joka hihastani tuli ulos purkaantuessani puvusta. Yleensä ihmiset, jotka kastuvat ovat kuulemma niin järkyttyneitä ja hyperventiloivat, että kastuminen ei jää huomaamattta. Itse luulin pienen kylmyyden vain olevan osa kokemusta, sillä veden lämpötilasta oltiin jo etukäteen varoiteltu. En kuitenkaan ollut kovin kauan pahoillani kastumisestani, sillä DIVE.is:n ohjaajat lupasivat minulle valokuvat reissusta ilmaiseksi.