The capital of the north
The way
Aikani Akureyrissa alkaa olla ohi. Siirryin Reykjavikista bussilla läpi uskomattomien maisemien ja saavuin Islannin pohjoiseen pääkaupunkiin Akureyriin. Pakko myöntää, että kaupunki on pienempi kuin kuvittelin. Reykjavikissakin oli vain yksi pääkatu, mutta täällä tuo katu tuntuu olevan vain 50 metrin pituinen. Huolimatta kaupungin pienuudesta on tämä pohjoisen pikkukylä todella elinvoimainen hyviä kahviloita, ravintoloita ja baareja löytyy useita ja mahdollisuudet vaeltamiseen ovat loputtomat. Tässä pläjäys viimeisestä kahdesta päivästä.
The stay
Kuten aikaisemmin kirjoitin ylitin itseni menemästä hotellin sijaan hostelliin. Akureyri backbackers on varmasti yksi suloisimmista hostelleista maan päällä. En silti usko, että vierailen hostelleissa ainakaan yksin lähiaikoina. Vaikka säästinkin majoituskustannuksissa ei huoneessa, missä on viisi tuntematonta ole helppo rentoutua. Olenkin kuluttanut säästämäni rahat istumalla kahviloissa. Mielestäni myös ihmisissä, jotka matkustavat yksin Islantiin on jotain outoa. Olenkin suomalaiseen tapaan tyrehdyttänyt kaikkien rohkeiden keskustelu yritykset. Toki taidan olla itsekin yksin Islannissa. All in all huomenna minun pitäisi siirtyä,joka tapauksessa kohti viimeistä päämäärääni eli Fjalladyrdia. Ilokseni löysin Nordjobb Islannin sivuilta toisenki suomalaisen tytön, joka tulee työskentelemään samaan paikkaan tosin vasta toukokuun lopussa eli ehdin ensin itse kokea kuinka syvälle Islannin erämäähän olen pääni työntänyt!
The food and the wine
Vaikka Akureyri on kooltaan suomalaisen ABC-kaupungin kokoinen, ei täällä ole tarvinnut kärsiä huonoa mieltä aiheuttavista ruuista. Olen syönyt jo useaan otteeseen Simstodin nimisessä kahvilassa, joka on saman tapainen kuin Reykjavikissa testaamani GLO. Tarjolla on, joka päivä noin kolme eri ruokaa niin kasvis, liha kuin raakaruokaan ihastuneiden makuun. Pääruokien kylkiäisiksi saa valita samaan tapaan kolme salaattia. Kahvilasta löytyy myös erilaisia leivonnaisia niin perintesiä kakkuja ja muffinseja kuin raakakakkujakin. Itseasiassa olen törmännyt jokaisessa käymässäni kahvilassa raakasnickerskakkuun??!! Yllä oleva kuva kakusta on sympaattisesta vanhaan keltaiseen puutaloon sijoitetusta kahvilasta, jossa nautin kahvin ja sen raakasnickerskakun ihallessani Islannin auringon paahdetta. (Kyllä olen polttanut sekä huuleni että poskipääni täällä jään ja tulen maassa.) Viimeisenä iltana testasin ravintolaa, joka on Islannissa ilmeisein tunnettu hampurilaisistaan. Eikä tarvitse säikähtää en ole ryhtynyt lihan suurkuluttajaksi vaan se mustalta näyttävä pihvi on peräisin portobellosienest. Ruokaa syödessä on myös voinut nauttia upeista maisemista. Niin ja osoitteita ravintoloille on turhaa antaa, sillä ne löytyvät kaikki samalta kadulta näköetäisyydeltä toisistaan.
The wiews
Akureyrin läheisyydessä on paljon hyviä vaellusreittejä. Osa niistä on sellaisia, että huolimatta historiastani kokeneena maastoseikkailijana ei niille eksyminen yksin olisi kovinkaan viisasta. Onneksi kuitenkin jo kun lähtee kapuamaan keskustasta kohti vuoria, ei tarvitse montaa kilometriä edetä löytääkseen hyviä polkuja ja kuvauspaikkoja. Mitään todellista vaellusta en vielä ole ehtinyt tekmemään, mutta parin tunnin kävelykipuaminen oli tarpeeksi sytyttäkseen vaellus liekin! Toivon, että pääsen kesän aikana vielä kunnon reiteille.