Velkomin heim

Vauhdikkaan ensimmäisen päivän jälkeen sopeutuminen Fjalladyrdiin on käynyt yllätävän nopeasti. Olen huomannut islantilaisisa paljon samaa kuin suomalaisissa. Ruotsissa ja Norjassa ihimisten ”teko” hilpeys ja ylitsepääsemätön ystävällisyys tuntuvat usein jopa epäilyttävältä! Täällä ei yritetää tunkea liian nopeasti reviirillesi ja saadessasi kehuja tai ystävällisen hymyn tiedät, että sen antaja myös tarkoittaa sitä. Kotoutumista on helpottanut myös Villin (nyt kirjoitin omistajan lempinimen oikein) vaimon ja tyttären saapuminen. Elisabet paikan toinen omistaja on niin iloinen ja vilpitön, että työntekokin tuntuu kotoisalta ja mukavalta. Pariskunnan tytär, jonka nimikin on niin islantilaisen runollinen: ”Isoldfönn” on kuin suoraa satukirjasta. Isoldfönn on myös erityisen iloinen saadessaan uuden ystävän ja pitkin työpäivänä saan useita lappusia ja kirjeitä essuni taskuun piristämään päivää. En ole myöskään eläessäni tavannut 8- vuotiasta, joka puhuu niin hyvää englantia! Salaisuudeksi paljastui tytön slovakialainen taitoluistelun opettaja, joka pitää tunnit englanniksi. Tänään sain Isoldfönistä myös lenkkikaverin ja voin sanoa, että aikamoisen nopsajalkainen tyttö on kyseessä.