Joka toinen on allerginen jollekin
Kun pähkinäallergikko Neiti Hassel lappaa lusikalla suuhunsa Nutellaa sydänsuruissaan, Hasselin elimistössä majailevat IgE-vasta-aineet bongaavat pähkinän proteiinit ja saavat syöttösolut vapauttamaan histamiinia. Histamiini aiheuttaa tulehdustilan, jolloin valkosolut rientävät paikalle. Dominoefektin myötä Neiti Hassel päätyy päivystykseen tai tukehtuu kotisohvalle kun kurkku turpoaa umpeen.
Allergioiden syntyyn vaikuttaa niin ympäristö- kuin perintötekijät. Allergioita on vähemmän yli 2 lapsen perheissä ja useimmin sisaruksista ensimmäisillä. Tupakansavu tai kotieläimet voivat edistää allergian puhkeamista. Kaupungissa allergiat ovat yleisempiä kuin maalla, tämä pätee jopa koiriin jotka eivät kaupunkiympäristössä pääse altistumaan luonnon tarjoamille mikrobeille.
Minä olen Matleena, yli 2 lapsisen perheen nuorin. Meillä kukaan ei tupakoinut, ei ollut kotieläimiä ja lähimpään kauppaan 15km, eli aika maalta jopa. Olen perheen ainut ruoka-allergikko. Allergiani ovat vakavia, eli saan anafylaktisen reaktion jos altistun allergeeneilleni ja kaikki aiemmin kuvatut oireet olen kokenut. Ulkomailla kielimuurit ovat aiheuttaneet useastikin melko vaarallisia tilanteita.
MUTTA, en ole sentään mikään moniallerginen, sillä minulla on vain kaksi allergiaa. Ikäväkseni, ne kaksi sattuvat kattamaan aika laajan osan länsimaisen ihmisen ruokaympyrästä: Liha ja gluteeni. Jotta pysyy järjissään muiden mussuttaessa pullaa ja nyhtöporsasta, on pitäydyttävä rajoitteiden mukanaan tuomissa positiivissa puolissa. Jota kuinkin tässä järjestyksessä: 1. Maine ja kunnia, olen saanut kunnian esiintyä tv-lääkärin showssa ja päässyt esimerkkitapaukseksi lääkäripäiville omituisuuksineni 2. Olen seilannut jo monta vuotta ruokavaliotrendien aallonharjalla, gluten free ja kasvisruoka 3. Syön jotakuinkin terveellisesti, vaikka olen kaikkeni tehnyt ettei asia näin olisi. Thank God for chips and chocolate! Olen nykyään jopa ihan hyvä kokki, usein saa parasta kun itse tekee. Kaukana ei silti ole aika kun soitin äidilleni ja kysyin pitääkö hellalla keittyviä perunoita sekoittaa.
En tiedä onko se siunaus vai kirous, että sain ensimmäisen allergisen oireen vasta ollessani 16-vuotias. Muistan aivan tasan tarkalleen miltä maistuvat ne Malacon punaiset irtokarkkiapinat, tuore lakritsi, Kotipizzan Tropicana ja vanha lempiruokani, läskiliha, eli ribsit. Kaiketi vanhaa sananlaskua on uskottava, ”It´s better to have eaten and enjoyed than never to have eaten at all”. Makumuistoistani häikäistyneenä minun on vaikea ymmärtää miksi joku vapaaehtoisesti ei söisi kaikkea mitä vaan voi. En tarkoita, että sitä lumikasan alta paljastunutta Rekun tuottamaa kasaa olisi maistettava, mutta niin kuin ihmisruokarintamalla. Kuten vanhemmat toitottavat, maistaisit edes! Jotenkin kummallisesti oliivit, sienet ja vuohenjuusto maistuvatkin ihan hyvälle! Mutta tottakai nostan hattua niille, jotka pystyvät eettisistä syistä pitämään näppinsä erossa lihatuotteista. Kohta kun on kesä ja hiiligrillit tulilla, elämä ei muutu helpommaksi.
Olen sopeutunut hyvin omaan tilanteeseeni ja korvaavia tuotteita on nykyään ihan tajuttomat määrät (kiitos ruokatrendit ja eläintuotannon ympäristövaikutukset!). Aina voisi mennä huonomminkin. Kuulemani mukaan Australiassa asustelee mies, joka on allerginen kaikelle muulle ruualle ja juomalle paitsi vedelle ja sitruunalle. Vaikka sitruunaveden väitetään mm. tehostavan immuunijärjestelmää, auttavan painonpudotuksessa ja parantavan aknen, tuskin tuolla ruokavaliolla elävä mies on liian terve ja onnellinen. Ylipainoinen toki tuskin.
