Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys

Onko Suomesi tasa-arvoinen?

Minun Suomeni ei ole.

Enkä ole minäkään.

Kannatan ja vaadin tasa-arvoa paperilla, mutta huomaan usein syyllistyväni epätasa-arvoiseen kohteluun. Oletan että mies osaa vaihtaa renkaat, käyttää porakonetta ja ajaa nurmikon. Nainen joka ei osaa laittaa ruokaa tai tee kotitöitä on laiska ja saamaton, mies jolta jää lattiat pesemättä on todennäköisesti ollut kiireinen töissään tai urheillut. Mies saa haista hieltä, nainen ei, se kuuluu asiaan. Jopa reikä paidassa on hyväksyttävämpää miehellä kuin naisella. Naisena tiedän että meitä kohdellaan usein huonommin kuin kolmejalkaisia kanssakulkijoitamme. Me naiset jostain syystä kohtelemme toisiammekin huonosti, teemme oletuksia ulkonäön perusteella ja vähättelemme osaamistamme, nöyristelemme ja pyydämme anteeksi ilman syytä. Minä olen laiska ja saamaton jos en siivoa kotia. Mutta MIKSI? Onko minut kasvatettu ulkonäöstään ja kodistaan huolehtivaksi tytöksi ja pojat raavaiksi, leivän pöytään tuoviksi pojiksi? Ehkä se ensikuulemalta idiotismiksi leimaamani sukupuolineutraali lasten kasvatus ei olekaan ihan väärillä jäljillä.

Asiaan perehtymättömänä kuvittelin naiivisti, että kyse on siitä, ettei poikia enää sanota pojiksi ja tyttöjä tytöiksi, vaikka on kiistämätön tosiasia että olemme naaraita ja koiraita. Onhan pistokekin eri asia kuin pistorasia. Ilman oikeita nimiä menisi kokeneemmallakin sähköMIEHELLÄ sormi suuhun. Sukupuolineutraali ideologia, jossa pyritään irtautumaan ajattelutavasta jossa sukupuolen merkitystä ja sen vaikutusta ei oteta huomioon erilaisissa tilanteissa on kuitenkin oikealla polulla. Ilman oletusarvoa siitä, että Antti-Pekka varmaan haluaa leikkiä kuorma-autolla ennemmin kuin tehdä hiekkakakkuja, voi kärjistäen johtaa tilanteeseen jossa tuloerot tasoittuittuvat huomaamatta. Kun vielä äitiysvapaiden kustannukset jaettaisiin kaikkien työpaikkojen kesken tasapuolisesti ja pariskunnat saisivat itse päättää kuinka vanhemmuusvapaat jakaisivat, alettaisiin olla aika samoilla lähtöviivoilla synnärillä. Nollatoleranssilla vähättelylle ja ahdistelulle yhä useampi nainen ehkä uskaltaisi hakeutua autoteollisuuteen ja miespuolisten lastenhoitajien työt hoituisivat ilman vanhempien pedofiliapelkoa. Mielenterveyspuolella työskenteleville tämä kaikki toki tarkoittaisi Stora Enson mittakaavan YT-neuvotteluja.

Feministiltä, joka on kätkeytynyt kaikkien ennakkoluuloisten asenteideni taakse, pääsi pienet ilopissat kun isäni jäi muutamia vuosia sitten pois työelämästä ja vanhempieni kotitöiden jako muuttui. 66-vuotias äitini haluaa vielä käydä töissä, niinpä oli vain luonnollista että aiemmin lähinnä vessanpesurintamalla kunnostautunut isäni joutui ottamaan harteilleen ison omakotitalon kotitöiden päävastuun. Alkuun vanhempieni arkipäivien ruokavalio, yhtään sitä väheksymättä, koostui lähinnä ympäristöystävällisesti kuhakeitosta ja hirvenlihakastikkeesta, olihan isä kalastus- ja metsästysharrastuksen vuoksi hoitanut nämä ruokalajit aiemminkin. Mutta nälkä kasvaa syödessä ja isälleni ruuanlaitosta on tullut pikku hiljaa harrastus. Kokeilevassa keittiössä kalaa on alettu maustaa mm. chilillä ja soijalla, välillä hirvipaisti korvataan mifulla ja isäni bravuuriksi on muodostunut punajuuririsotto. Perjantaisin isä imuroi talon ilman erillistä kehotusta, vaikka toki välillä äitini imuroi sen uudelleen töistä päästyään. Miehet…

Jos kerran meidät johonkin muottiin kasvattanut vanhempi sukupolvi on näinkin valmis vapautumaan hetkessä 60 vuotta ylläpidetystä, varmasti kotoa opitusta sukupuolijaottelusta, jossa nainen hoitaa kodin ja mies käy töissä, miksi me kaikki emme ole valmiita muutokseen? Vaikkei se mukavaa ole, väitän että tasa-arvoasioissa myös naisilla on peiliinkatsomisen paikka. Olen kuullut huhua että miehilläkin on joskus vaikeaa. Minna Canth kirjoitti 1800-luvun loppupuolella otsikon kuolemattomattoman lauseen naiskysymyksen kuulumisesta koko ihmiskunnalle. Tänään tasa-arvon päivänä 19.03.2019, toivoisin lauseen muuttamista muotoon: Tasa-arvokysymys ei ole enää naiskysymys, vaan koko ihmiskunnan kysymys.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *