Jalo taito, joka jokaisen pitäisi osata: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan.

”En piitannut paskaakaan”. Mahtavaa. Oikeasti.

Sairaslomani aikana ja itsesäälissä rypemisen sekä kotona itkeskelyn lomassa päätin, että jaahas, nyt tämä voisi jo riittää. Kävin ystäväni kanssa lounaalla ja kirjakaupassa ja selailin Hidasta elämää -kategorian kirjoja, joita harkitsin ostavani. Jätin kuitenkin kirjat kauppaan. Selailin instragramia ja yritin unohtaa kamalan oloni ja uutisvirtaan pompsahti Storytelin mainos: 30 päivää ilmaiseksi. Olin jo aiemmin ajatellut kokeilla äänikirjojen kuuntelua, mutta se oli aina jäänyt jonkin tosi tärkeän muka kiireisen homman tai muun vastaavan takia.

Nyt kun oli aikaa, päätin ladata Storytelin ja kokeilla äänikirjoja. Selailin sopivaa itsehoito-opasta, joka auttaisi minut yli tämän helvetillisen olotilan ja törmäsin äänikirjaan nimeltä ”Kuinka olla piittaamatta paskaakaan”. Ensin se vähän arvelutti, mutta arvostelut vaikuttivat hyviltä ja mietin, että ehkä tämä on jotain, mitä juuri nyt kaipaan.

Ja se totta vie oli.

Kuuntelin vähän matkaa äänikirjasta ja jo sanotaanko puolen tunnin sisällä minulle iski aivan valtava ahaa-elämys. Kirjassa puhuttiin siitä miksi ihmiset piittaavaat liika asioista, joista heidän ei oikeasti tarvitsisi piitata. Pitäisi piitata sellaisesta mikä on oikeasti tärkeää, mistä oikeasti välittää. Mitä oikeasti haluaa ehtiä tehdä, sillä elämä on rajallinen eikä yhden ihmiselämän aikana voi mitenkään ehtiä tehdä kaikkea, mitä olisi ”ihan hauska tehdä”.

Olen n. 10 vuoden aikana hamstrannut kotiini ihan kiitettäviä määriä erilaisia asioita, eritoten käsityötarvikkeita. Ja minä olen myös ihminen, jolle niiden läpi käyminen ja turhien pois laittaminen on ollut mahdotonta. ”Jos niitä vielä tarvitaan..” Lankoja löytyi useamman sängyn alta, huovutusvillaa iso pussillinen, kaikenmoisia helmiä ym. Kirjan kuuntelemisen aikana minulla iski tajuntaan aivan totaalisen jäätävä oivallus.

MIKSI HELVETISSÄ MINULLA ON SUURET MÄÄRÄT LANKOJA JOISTA EN PIDÄ JA HUOVUTUSVILLOJA, JOISTA EN TODENNÄKÖISESTI TULE TEKEMÄÄN YHTÄÄN MITÄÄN.

Rupesin ajattelemaan asiaa. Tosiaan. Huovutus ei ole minulle mikään suuri intohimo. Olen hamstrannut villoja ym. ”tosi kätevää” siinä uskossa, että a) minulla on muka aikaa tehdä näitä KAIKKIA asioita b) kun minä vielä opettelen tekemään kaikenlaista ja sitten olen tosi taitava ja hyvä ja blaa blaa blaa.

Valitse taistelusi.

Oikeasti ainoa asia, mitä haluaisin huovuttaa on sisätossut lapsille päiväkotiin/kotiin/kouluun. Enkä minä tarvitse siihen kiloja huovutusvillaa. Ehkä minä tarvitsin kiloja huovutusvillaa vain siksi, että voisin olla tosi hyvä ja taitava jonkun silmissä ja tuntea olevani tosi arvokas tai jotain. Että JOS minä ehkä joskus saisin jonkun vimman ruveta huovuttamaan jotain hemmetin rintaneuloja, niin sitten sitä villaa olisi siellä valmiina. Mutta kun minä en todennäköisesti ikinä tule huovuttamaan minkäänlaisia rintaneuloja. Koskaan.

Niinpä aloin käymään läpi käsityötarvikkeiden varastoani. Varmasti yli puolet langoista lähti poistopussiin, huovutusvilloista pidin itselläni vain muutaman oikeasti kivan värin, joista voisin tehdä lapsille tossut. Kaikki muut poistopussiin. Kävin korutarvikkeet läpi, sieltäkin lähti paljon tavaraa,joita olin säilytellyt, koska ”Halvalla sain ja näistä voin tehdä koruja, joita voin myydä ja tuntea itseni arvokkaaksi”. No niin vissiin. En edes tykännyt niistä helmistä, ne oli suoraan sanottuna aivan helvetin rumia.

Sillä hetkellä kun oivalsin mitä asioita haluan oikeasti säilyttää ja tehdä niistä jotain kivaa, tapahtui jotain aika yllättävää. Se, että laatikot siivoutuivat ja selkeytyivät, selkeytyi myös sisäinen myllerrykseni ja sain odottamatonta sisäistä rauhaa. Olin aika zen! Mahtavaa. Ja nyt niiden asioiden pois laittaminen, joihin olin tarrautunut aiemmin, olikin äärettömän helppoa. Voisin sanoa, että Konmaritin aivan urakalla. Ne langat, villat ja helmet… They didn’t spark joy!

Mieheni on yrittänyt tolkuttaa minulle vuosia näitä samoja asioita kuin tämä upea äänikirja 24 tuntia sitten. Kaikkea et ehdit elämäsi aikana tehdä, valitse ne tärkeimmät asiat joita haluat tehdä ja keskity niihin. Minä ajattelin, että koska olen käsityöihminen, niin KAIKKI käsityötarvikkeet ovat minulle aivan must juttu. Mutta kun ei se tarkoita, että jos on käsityöihminen, että tykkää kaikista käsitöistä. Minä tykkään askarrella kortteja, neuloa, tehdä koruja, muovailla sokerimassakoristeita. En minä niin hirveästi koe intohimoa huovutusta kohtaan ja se on ihan ok.

Vielä muutama viikko sitten minua olisi suunnattomasti ahdistanut laittaa kaikkia näitä ”hirveän tarpeellisia” ja ”tärkeitä” käsityöjuttuja pois. Mutta nyt; en enää piitannut niistä paskaakaan. Ja se oli aivan mahtavan vapauttavaa.

Odotan innolla kaikkea muutakin mihin voin elämässä soveltaa tätä tuiki tarpeellista taitoa kuinka olla piittaamatta paskaakaan (asioista joista ei tarvitse piitata paskaakaan). Kokeile sinäkin, se tekee hyvää!