Lääkkeillä vai ilman?

Olen harmikseni joutunut terapian ajan (eli vajaa 2 vuotta) turvautumaan mielialalääkitykseen. 

En ole oikein koskaan ollut lääkkeiden suurkuluttaja ja varsinkin mielialalääkkeiden aloitus oli minulle varsin kova paikka, sillä olin ajatellut, että sellaiset otetaan käyttöön vasta kun asiat ovat huonosti, todella huonosti.

Ja niin se vähän minun kohdallani menikin. Olo alkoi terapian ja ”asioiden kaivelun” aloittamisen jälkeen mennä todella huonoksi. Sitä voi olla ulkopuolisen vaikea käsittää ja välillä itsekin ihmettelen olenko oikeasti voinut niin huonosti, kun mietin aikaa jolloin lääke aloitettiin. Mietin myös tosissani miten pystyin silloin samaan aikaan käymään töissä.

 

Tällä hetkellä voin todella hyvin ja olenkin monesti miettinyt, että haluaisin taas kokeilla elämää ilman lääkkeitä. 

Kesällä kokeilinkin, mutta se ei oikein kantanut hedelmää ja jouduin ottamaan läkkeen uudelleen käyttöön. 

 

Poden ehkä jollain tavalla pientä ”hoitoväsymystä”. Terapiakertoja on harvennettu, sillä olen ollut niin hyvävointinen. Lääkkeiden muistaminen päivittäin on välillä haastavaa ja se aiheuttaa ongelmia kun annoksia jää välistä. Lääkkeiden syöminenhän pitäisi olla ”joko tai” ja alan kallistua lopettamisen puolelle.

Se kuitenkin arveluttaa minua, sillä en haluaisi olon huononevan. Se on kuitenkin lopetuksen kohdalla lähestulkoon itsestäänselvyys, sillä ainakin pari viikkoa olo voi olla huonompi ennen kuin keho tottuu lääkkeettömyyteen.

 

Kaikista epäilyksistä huolimatta olen ollut nyt päälle viikon ilman lääkettä. Olen huomannut, että mielialani on pääasiassa hyvä, mutta jokseenkin herkempi. Huomaan kyllä taipuvani alakuloisuuteen helpommin kuin ennen enkä aina pääse siitä tunteesta irti niin nopeasti kuin haluaisin. Ehkä tämä on asia mitä pitää vielä terapiassa käydä läpi..