Voiskohan joskus oppia?

Mikä siinä on, että aina kun luulee oppineensa jotain, huomaa nuolaisseensa ennen kuin tipahtaa. Tänään tipahti vaihteeksi fakta päähän, että vaikka kuinka kuvittelee kantapään kautta oppineensa, että maailmassa on joukko ihmisiä, joihin ei pitäisi ihastua tai sekaantua, aina niihin onnistuu jollain tavalla itsensä sotkemaan.

Älkää käsittäkö väärin, minä en ole sellainen tyttö, joka hurahtaa ns. pahoihin poikiin (no okei, joskus niihinkin, mutta enimmäkseen ei). Hurahdan vaan yksinkertaisesti niihin, joita kaiken järjen mukaan ei missään nimessä kannattaisi ajatella millään muulla kuin korkeintaa kaveritasolla. Tähän kategoriaan kuuluvat mm. kiusallisella tavalla yhteisiä tuttuja omaavat miehet, vasta eronneet, työkaverit, esimiehet, ystävät ja vanhat säädöt. Näihin ihastuminen on paha juttu. Näiden kanssa säätäminen on vielä pahempi juttu.

Miten siis selvitä tilanteista pää kylmänä? Hyvät ihmiset, miten te hoidatte nämä tilanteet. Olen ihan palikkana. Joku Nainen huomaa nyt luistelevansa vähän heikoilla jäillä… Päivitän tilannetta, toistaisesti päätän raportoinnin salamyhkäisesti tähän!