Entä, jos en enää kiinnostukaan kenestäkään?

Tapahtui viikonloppuna baarissa.

Juttelin eräälle miehelle. En muista, miten päädyin siihen. Ei muistanut mieskään. Jossain kohtaa vain huomasin miettiväni, mitä ihmettä oikein teen. Ei mua oikeasti kiinnostanut tutustua kehenkään.

Lähdin pois. Päädyin kotiin yksin nukkumaan.

Hassuinta on se, että se oli ilta, kun kuvittelin, että tänäänhän otan jonkun mukaani. En mä sitten halunnutkaan.

Miten vaikeaa on kiinnostua kenestäkään, jos siihen ei pysty edes silloin, kun alkoholi on sumentanut tajunnan täysin?

Ehkä mulla on ollut liikaa miehiä? Ehkä mä en jaksa enää tavata yhtään uutta?

Huomaan vain kuolaavani tv-sarjojen miehiä ja toivovani itselllenikin sellaisen. Mitä mahdollisuuksia on enää kiinnostua oikeasta miehestä, jos kuvittelee, että Eric Northman olisi oikeasti olemassa? Kysyn vaan!