Työpaikkaromanssi – hyvä vai huono?

Miten työasiat voi pitää mielessä, jos on ihastunut työkaveriin?

Huomasin tässä yhtenä työpäivänä, että jostain kumman syystä en halunnut edes poistua vessaan, kun eräs työkaveri istui vieressäni. Ei se mitään, vaikka ei ollut mitään puhuttavaa. Toinen oli vaan niin söpö. Tuli hyvälle tuulelle ja sai energiaa omaan työhön.

Työpaikkaromanssi vaikuttaa kaikin tavoin huonolta idealta. Siellä me olisimme samassa työpaikassa, vaikka mitä tapahtuisi. Toisesta ei pääsisi eroon. Voisiko toisen kanssa enää tehdä luonnollisesti töitä, jos olisi nähnyt hänet alastomana?

Olen aina ollut sitä mieltä, että parisuhteen kanssa ei voi olla samassa työpaikassa. Pitää olla jokin paikka, jossa voi olla erossa toisesta. Työpaikka on yleensä sellainen paikka luonnollisesti. Kaikki riidat ja kriisit heijastuisivat helposti työhön ja työ kärsisi. Samoin kävisi, jos työn ohessa olisi pakko päästä toteuttamaan luonnollisia tarpeitaan.

Voisihan pieni työpaikkaflirtti piristää, mutta entä, jos toinen ei lähdekään siihen mukaan? Siitä vasta kiusaantunut olo tulisi! Enkä todellakaan ole itse töissä ollessani aina söpöimmilläni. Yleensä päinvastoin.

Jospa siis vain tyydyn ihailemaan hiljaa. Hyvin hiljaa.