Wing-man ja wing-woman, miksi?

Edellinen baarikohtaamiseni herätti myös miettimään ilmiötä nimellä wing-man tai wing-woman.

Nimittäin, ennen kuin uskaltauduin juttelemaan baarissa olleelle miehelle, hänen kaverinsa tuli juttelemaan minulle. Hän tuli sanomaan: ”Mun kaveri haluaa tietää, mikä sun nimi on?”

Ärsyynnyin siitä suunnattomasti. Ensinnäkin, miksi tämä kaveri ei voinut itse tulla kysymään? Ja toiseksi, mikä ihmeen aloituskysymys mun nimi on? Kysyin herra siipimieheltä, miksi hänen kaverinsa ei itse kysynyt. ”No se on ujo. Millaiset terveiset mä vien.” Totesin: ”Käske sen tulla itse kysymään.” ”Ai, että sit sä ehkä voit kertoa sun nimes.” ”Niin.”

Mulle tuli tuosta tilanteesta mieleen yläaste. Yläasteella kaverit kävi toistensa puolesta kysymässä, että alkaisko toi tyyppi oleen kaverin kanssa. Ihan käsittämätöntä, että tämä tapa on yhä olemassa baareissa, joissa käy aikuisia ihmisiä.

Onneksi kukaan mun kaveri ei ole mun siipineito- tai mies. En kestäisi sitä, jos joku kaveri aina kertoisi miehille: ”Tää mun kaveri on sinkku ja tosi kiva ja tosi hyvä siinä ja siinä.” Argh. Osaan kyllä kertoa itsekin, jos haluan.