3 kk on seksittömyyden maksimiraja!

Ainakin siis minulla.

Viimeiset pari viikkoa olen kärvistellyt erilaisten ajatusten parissa. Olenko vastenmielinen, kun ei edes baarireissulla käy flaksi? Enkö voi enää ihastua? Enkö voi enää haluta ketään? Eikö kukaan halua minua? Miksei elämässäni tapahdu miesten suhteen mitään? Miksen ole jo naimisissa? Miksen jäänyt yhteen sen miehen kanssa, johon rakastuin 18-vuotiaana? Miksi olen kohdellut elämässäni miehiä niin julmasti? Miksi ympärilläni pyörii niin paljon söpöjä miehiä, joihin ei ole sallittua koskea?

Kaikki nämä ajatukset katosivat, kun iskin baarista miehen. Seksi puhdisti, ja nyt minulla on jälleen puhdas paperi edessäni. En minä oikeasti kaivannut mennyttä enkä uutta suhdetta. Kaipasin vain yksinkertaisesti hetkellistä hekumaa.

Tämän jälkeen on taas parin kuukauden ajan paljon helpompi ajatella. Voi miettiä, mitä sitä elämässään ihan oikeasti haluaa, eikä juosta biologisten tarpeiden perässä.

On se helpottavaa ja ahdistavaa, että ihminen on biologinen olento.