Pullonpyöritystä

”Mitä me sit tehdään, ku ollaan nää juotu?”

”No en mä tiä”

”Pelataan pullonpyöritystä!”

”No, jos sä haluat kysyä multa jotain juttuja, niin voit sä ihan suoraan kysyä!”

”No, mut ei se oo yhtä hauskaa, jos se ei oo peli!”

Se on sinänsä aina hauskaa pelata pullonpyöritystä, kun saa udella ihmisiltä asioita. Saa myös laittaa ne tekemään asioita. Neityy ei ole koskaan ottanut tehtävää, koska totuus on tuntunut niin paljon helpommalta. Miten se on? Onko helpompaa uskaltautua kertomaan totuus, vai antautua tehtävän maailmaan?

Herraäks on sitä mieltä, että tehtävät on hauskempia. Hän tekee aina tehtäviä. Leikki pitää viedä aina seuraavalle tasolle. Jossain kohtaa liika kysely saa kiusaantumaan, ja puhutaan asioista, joista ei ole hauska puhua. Mieluummin ilmaisee itseään teoin kuin sanoin.

Neitiyy toteaa tässä kohtaa aika keskeisen ongelman. Miehet aina sanovat, että teot puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa. Naiset mieluummin kuulisivat ne tuhat sanaa.

Herraäks tekee. Neitiyy sanoo. Joten mies painaa ”julkaise”-nappia.

(ja mies lämmitti glögin.)