Haluan varmuuden

Epäonnistuneen friends with benefits -kokeiluni jälkeen olen joutunut miettimään, mitä sitten oikeastaan haluan. Mikä jossain mahdollisessa tulevassa suhteessa pitäisi olla eri tavalla?

Suurin asia, joka tuli mieleeni on varmuus. Varmuus siitä, että toinen arvostaa minua sellaisena kuin olen. Varmuus siitä, että toinen on vakavissaan kanssani. Varmuus siitä, että toinen näkee minut silmillä, joissa on rakkautta ja ymmärrystä.

En oleta, että mieheni sulkisi silmänsä kaikilta muilta naisilta. Tottakai elämässä kävelee vastaan muitakin ihmisiä, joihin saattaa ihastua ja joiden kanssa haluaisi viettää villiä hetkiä siivouskomerossa. (Oikeasti, onko joku pannut siivouskomerossa? Vai onko tämä vaan joku elokuvista opittu fantasia?) Kyse on vain siitä, että vaikka muihin ihastuisi, niin ne ihastukset tai mahdolliset panot eivät olisi uhka meidän suhteellemme.

Ei ole kyse siitä, mitä ihminen hetken huumassa tekee. Kyse on siitä, kenen kanssa haluaa jakaa elämänsä. Kenen vierestä haluaa herätä vielä silloinkin, kun sisäinen kauneus on peittänyt kaikki jäljet ulkoisesta kauneudesta.

Minkäänhän ei voi luvata olevan ikuista, mutta ainakin se voi tuntua varmemmalta tai ikuisemmalta kuin moni suhde, jossa olen aiemmin ollut. Suurin rakkaussuhteeni kesti vain muutaman kuukauden, mutta silloin minä tunsin jotain, jota haluaisin vielä joskus tuntea.

Sitä tunnetta odotellessa ei auta kuin heitellä koukkuja vesiin, viettää villiä sinkkuelämää ja kirjoittaa tätä palstaa…