Oppisitko virheistäni? Oppisinko edes itse?

Joskus sitä toivoisi, että ystäväni voisivat oppia minun virheistäni, ettei heidän tarvitsisi tehdä niitä itse. Sitä haluaisi suojella toisia ihmisiä, ettei heidän tarvitsisi kokea sitä kaikkea samaa kantapään kautta.

Maailma olisi varmasti paljon kehittyneempi paikka, jos kaikkien ihmisten ei olisi pakko itse hypätä sinne pohjamutiin ja kiivetä sieltä ylöspäin. Asiat eivät kuitenkaan toimi niin. Ihmisluonteessa on jokin vika, joka pakottaa kokeilemaan itse.

Vielä suurempaa typeryyttä on se, että edes omista virheistä ei aina tunnu oppivan mitään. Kerta toisensa jälkeen huomaa olevansa samassa tilanteessa. Voiko sitä enää ollenkaan luottaa siihen, että virheistä on tarkoitus oppia? Voiko sitä enää ollenkaan luottaa omaan arviointikykyynsä?

Koska se oppiminen oikein tapahtuu? Koska ihminen lakkaa juoksemasta pää edellä seinään?

kuva: http://www.ideasevolved.com/the-best-mistake-of-my-life/