Älä kommentoi ulkonäköä, ellet sano jotain positiivista!

Mulla on mielestäni suhteellisen hyvä itsetunto. En horjahda negatiivisistakaan kommenteista kovin helposti. Asia, jolla mut kuitenkin saa horjatamaan, on ulkonäön negatiivinen kommentointi. En tiedä ketään naista, joka pitäisi siitä, että hänen ulkoisista vioistaan huomautellaan.

Ulkonäön negatiivinen kommentointi on julmaa. Ihmiset ovat yleensä varsin tietoisia ulkonäössään olevista ongelmista. Yleensä he ovat mielessään paisutelleet ongelmat vielä suuremmiksi kuin ne todellisuudessa ovat. Positiiviset kommentit voivat korjata vain pienen osan siitä epävarmuuden tunteesta, joka omaan kehoon liittyy. Negatiiviset kommentit taas voivat pudottaa hyvänkin itsetunnon alas.

On myös mahdollista, että ihminen on taistellut ongelmia vastaan vuosikausia, mutta mitään ei ole tapahtunut – kaikille asioille ei edes voi tehdä mitään. Tällöin asiasta huomauttaminen saa toisen tuntemaan itsensä ruman lisäksi vielä epäonnistuneeksikin. Kaikkia ulkoisia ongelmia ei voi korjata vahvalla tahdonvoimalla tai itsekurilla. Jotkut asiat vain pysyvät.

Kauneus ja ulkonäkökriteerit ovat toki täysin subjektiivisia. On kuitenkin olemassa kulttuuriset kauneusihanteet, jotka yhteiskunnallisesti ohjaavat omaa tulkintaa ja aiheuttavat paineita kauneusihanteiden piirissä eläville ihmisille.

Omassa ulkonäössäni on kaksi sellaista ongelmaa, josta saan kuulla huomautuksia aina välillä. Olen myös yrittänyt poistaa nämä ongelmat koko elämäni ajan. Mitään ei ole yrityksistä huolimatta tapahtunut. Olisinkin varsin tyytyväinen, jos minun ei koskaan enää tarvitsisi kuulla huomautusta kummastakaan asiasta.

Joskus toivoisin, että ihmiset oppisivat katsomaan pintaa syvemmälle. Tai edes olemaan välittämättä siitä pinnasta. Tai ainakaan eivät sanoisi ihan kaikkia ajatuksiaan ääneen. Kukaan ei kuitenkaan voi olla täydellinen pinnalta, eikä edes pinnan alta.