Elokuvista opittua

 

Tiedättehän sen yhden elokuvan. Sen, jonka nähtyäsi juuri sinä halusit muuttaa maailmaa. Muuttaa tapojasi, itseäsi, tavoitteitasi, rutiineitasi, mitä vain mihin et ole juuri sillä hetkellä tyytyväinen, et ole välttämätt vieläkään. Näitä elokuvia on ainakin minulla ollut aika monia. Ihan vain yhtäkkiä päästäni:

Good Will Hunting. Päätin, että pakkohan minun on tehdä ahkerammin töitä, onhan minussa ”potentiaalia”. En voi vätystellä niin paljon kouluhommien suhteen kuin nyt vätystelen. Miksi en yritä enemmän?

Amelie. Päätin lopettaa etsimästä itselleni epätodellisia vertauskuvia elokuvista, ja pyrkiä olemaan ihan vain oma itseni. Onhan minullakin oudot piirteeni mutta.. jessus! En edes usko, että kuva-automaattien alta oikeasti löytyisi niin paljon revittyjä kuvia, ei ainakaan Suomessa missään. Ja se kuvien kerääminen olisi kyllä tosielämässä aika hämmentävää, en varmana ensiajatuksenani seurustelisi sellaista harrastavan naisen kanssa.

Päiväni Murmelina. Päätin, että minun olisi hyvä joskus lakata huolehtimasta, että aika loppuu. Minulla on tasan niin monta päivää jäljellä kuin elämäni loppuun mennessä vastaan tulee. Joten miksi en käyttäisi sitä aikaa oppiessani uusia taitoja ja uusia piirteitä ympärilläni olevista ihmisistä? Ehkä he opettaisivat minulle jotain elämästä, ja olisin iloisempi.

Up in the Air. Haluan olla George Clooney. En halua olla Ryan Bingham, koskaan, vaikka salaa ajateltua, mies on modernin yhteiskunnan antisankari. Miltäköhän tuntuisi vingutella jotain exclusive-kerhon korttia jokaisessa porttikongissa joka piippaa?

Tänään näin elokuvan, joka sai minut päättämään, että minun pitäisi lopettaa väärien ratkaisujen tekeminen ihmissuhteissani. Minun pitäisi oppia niistä virheistä. Älä sorru eksään. Älä tavoittele jotakuta vain siksi, koska hän haluaa olla tavoittelun kohteena. Tarkista tähtäimesi, ja panosta vain sellaisiin juonenkäänteisiin, joilla on jotain merkitystä omaan elämääni.

Uskon kuitenkin, että tarinan opetus hälvenee aamuun mennessä, koska niin käy aina näiden kanssa. Mistään näistä mainitsemistani elokuvista inspiroituneena en ole valitettavasti muuttanut konkreettisesti elintapojani. Jostain syystä kirjat, ystävien neuvot, ja omat pohdinnat ja päätökset toimivat paljon paremmin. Elokuvat loppuvat aina lopputekstien jälkeen, mutta elämä jatkuu myös aamulla, jolloin credits roll ei merkitse enää mitään. Palo muutokseen on tultava aina itsestä.

Joten saa nähdä, milloin minäkin löydän sen oikean palon ja miten. Ystäväni sanoo ehkä jotain tarpeeksi osuvaa.. ehdin lukea tenteiltäni jonkun opuksen tai ytimekkään tekstin, joka saa ajattelemaan.. tai sitten munaan itse jonkun asian niin pahasti, että herään ja tartun itseäni niskasta kiinni. Miten vaan, toivon mukaan se löytyy pian, etten sitä odotellessani ehdi tehdä liian pahaa jälkeä. Mielummin sitten vaikka katselen näitä leffoja aina lisää, kun haluan eskapismia. Parasta mahdollista sellaista. Ne kun ei liity niin vaan mihinkään!