Kaikki tai ei mitään!

Joskus olen ollut ihminen, joka ihastuu silmät päästään ja ryntää vaaleanpunaisessa pilvessä suinpäin suhteeseen. Ei ollut outoa, jos päädyin viettämään uuden treffikumppanin kanssa tiiviisti vaikka viikon yhdessä.

Siitä on kuitenkin vuosia. Elämä on tehnyt kyyniseksi ja pessimistiseksi. Osittain näistä syistä päätin kokeilla, miltä friends with benefits tuntuu. Tässä vaiheessa voin todeta, että se on aivan mahtavaa, kun se toimii. Toisaalta se on myös todella hämmentävää ja ahdistavaa silloin, kun se ei toimi.

Ymmärsin, että mulle ei riitä se, että pelkästään seksi on syy kahdenkeskisille tapaamisille. Vaikka ystävyys tuo luonnollisesti mukaan jotain muutakin, niin ei se silti tunnu samalta kuin ihastuminen tai parisuhde.

Haluan kaiken tai en mitään. Jos joku on kanssani, pitää hänen olla kokonaan kanssani. Haluan tuntea, että olen haluttua seuraa myös silloin, kun emme peuhaa peiton alla. Haluan tuntea olevani kaikin tavoin arvostettu.

Joku voi varmaan todeta tähän, että kyllä tuo kaikki onnistuu myös friends with benefits -jutussakin. Itselläni ei kuitenkaan onnistunut.