Pääni sanoo prii, libidoni v*ttuilee päin naamaa

Parisuhteen edetessä tulee esille tiettyjä virstanpylväitä, joita kai pitäisi ohittaa sen sijaan, että niiden ympärille jäisi pyörimään kuin juhannussalkoon konsanaan. Yhdessäolo-untuvikkona on ehkä hyvä paljastaa, että kyseessä on minun kohdallani asioita, jotka tuntuvat ehkä naurettavan pieniltä jutuilta toisten silmissä – tai vähintäänkin yksinkertaisilta – mutta ovat oikeasti aika vaikeita toteuttaa multa, vaikka toivonkin, että hankaluuden tiedostaminen on osa ratkaisua.

Kun täytin aikoinaan 20 vuotta, päätin, että olen kyllästynyt olemaan yksin. Tai ei ehkä näinkään, vaan olin kyllästynyt siihen, etten pystynyt minkäänlaiseen seksuaaliseen kontaktiin, bondaukseen tai muutenkaan saavutuksiin. Myöhäisherännäisen American Pie -reaktio mutta ehkä hiukan erilaisella tavoitteella. En kerännyt mitään nimiä pieneen kirjaan tai suuria valloituksia, halusin vain herättää itsessäni uuden puolen, joka ei vain ollut läsnä silloin. Vuosien aikana opettelin paljon asioita, ja koin paljon asioita. Just sellaisia kommelluksia, joista tämmöisissäkin blogeissa varmaan haluttaisiin lukea enemmän.

5 vuotta myöhemmin, olen missä olen. Ensimmäistä kertaa aivan oikeasti onnellisessa parisuhteessa, tai ainakin jossain sen kaltaisessa, josta voi tulla jotain suurta ja merkityksellistä ja ennen kaikkea pysyvää. Tietenkin myös pidän kaikkia tähänastisia seikkailuitani merkityksellisinä tapauksia, asioina jotka opettivat minulle elämästä. Mutta nyt alan heräämään siihen ymmärrykseen, että ehkä ne opetukset on nyt ohi, ja on aika vaihteeksi käyttää niitä oppeja ja olla tyrimättä. It’s not about the chase.

Tietyt maneerit v*tuttaa. Se varsinkin vituttaa, että flirttailen edelleenkin hyvin paljon ihmisten kanssa. Olen joko todella huono arvioimaan omia tekojani (koska en kuitenkaan koskaan pettäisi), ja olen ehkä liian rankka itselleni (koska flirttailulla ei nyt ole kai lopulta niin suurta väliä), mutta silti ketuttaa se, että vanha minäni myllertää edelleen ajatusteni takana ja pyrkii saamaan minut käyttäytymään tietyllä tavalla. Kurottamaan asioihin, joihin en halua juuri nyt pyrkiä. Nautin satunnaisesta flirttailusta tietyllä tavalla edelleen, mutta vihaan sitä kytevää tunnetta sisälläni, että teen jotain väärää koko ajan siinä samalla. Kuin heittelisi onkivapaa järveen ilman syöttiä pelkästä huonosta tavastaan.

Miten hiljentää se liekki? Toivon mukaan vastaus selviää aivan itsestään ajan myötä. Ehkä tämä pohdinta onkin vain yksi tentti muiden muassa. ”Miten olla tyrimättä 101.”