Y-risteys

Kevät ja syksy, vuodenajat jolloin tuntuu eniten tapahtuvan sosiaalisissa piireissä. Keväällä ihmiset heräväät talvihorroksesta ja odottavat jo innolla kesää. Synkkyys ei enää paina silmiä ja ihmiset ympärillä alkavat näyttämään kiinnostavimmilta kuin kuukausi sitten. Kesä meneekin mukavan huolettomasti kuherrellessa. Huolettoman kesän jälkeen tulee syksy. Työt ja koulu alkaa ja on palattava arkeen. Siihen osaan elämää, johon käytämme suurimman osan elämästämme. Arkea voi paeta hetkeksi aika ajoin ja meidän tulisikin tehdä niin pysyäksemme virkeänä, mutta ennemmin tai myöhemmin se tavoittaa meidät.

 

Kuherruskuukausien ja -vuosien jälkeen alamme miettimään mihin olemme matkalla ja kenen kanssa. 

 

Koulussa pariutuneet omaavat paljon yhteistä. Sama koulu, sama ruokala, samat kaverit ja sama päämäärä: valmistuminen ja työelämään siirtyminen. Vaan kaikilta tämä ei käy sormia napsauttamalla. Joku etenee elämässään varmasti kohti työ- ja perhe-elämää ja toiset saattavat jäädä polkemaan paikalleen. Kaverit karkaavat kuka mihinkin suuntaan omille poluilleen. Myös pariskunnat alkavat miettimään onko päämäärä sittenkään sama, kun toinen jämähtänyt paikoilleen toisen halutessa edetä elämässä.

Vaatii paljon rohkeutta uskaltaa myöntää itselleen, että tämä suunta ei ole oikea ja kuviot mietittävä uusiksi. Ei ole helppoa sitoutua elämään, jota ei tunne omakseen. Yhtään helpompaa ei ole jättää tuttua ja turvallista elämää taakseen ja aloittaa alusta. Ja kaikki tuntuu vaikeammalta mitä vanhemmaksi tulemme ja aina meitä vanhemmat sanovat, että nuorempana on helppoa muuttua.

Tänä syksynä monen kaverin parisuhde on alkanut rakoilemaan tai päätynyt eroon. Lähes jokaisessa syynä on ollut yhteisen päämäärän puuttuminen. Tähän mennessä kuljetulla matkalla ei ole painoarvoa, jos tuleva matka ei ole enää yhteinen vaan molemmat tallaavat omia polkuja ja ainoa yhteinen asia on samaan lukkoon käyvä kodinavain.

 

Kuinka monelle tämä kuulosti tutulta?

Suhteet Rakkaus Opiskelu

Voiskohan joskus oppia?

Mikä siinä on, että aina kun luulee oppineensa jotain, huomaa nuolaisseensa ennen kuin tipahtaa. Tänään tipahti vaihteeksi fakta päähän, että vaikka kuinka kuvittelee kantapään kautta oppineensa, että maailmassa on joukko ihmisiä, joihin ei pitäisi ihastua tai sekaantua, aina niihin onnistuu jollain tavalla itsensä sotkemaan.

Älkää käsittäkö väärin, minä en ole sellainen tyttö, joka hurahtaa ns. pahoihin poikiin (no okei, joskus niihinkin, mutta enimmäkseen ei). Hurahdan vaan yksinkertaisesti niihin, joita kaiken järjen mukaan ei missään nimessä kannattaisi ajatella millään muulla kuin korkeintaa kaveritasolla. Tähän kategoriaan kuuluvat mm. kiusallisella tavalla yhteisiä tuttuja omaavat miehet, vasta eronneet, työkaverit, esimiehet, ystävät ja vanhat säädöt. Näihin ihastuminen on paha juttu. Näiden kanssa säätäminen on vielä pahempi juttu.

Miten siis selvitä tilanteista pää kylmänä? Hyvät ihmiset, miten te hoidatte nämä tilanteet. Olen ihan palikkana. Joku Nainen huomaa nyt luistelevansa vähän heikoilla jäillä… Päivitän tilannetta, toistaisesti päätän raportoinnin salamyhkäisesti tähän!

Suhteet Oma elämä Rakkaus