Änkesin itseni työviikon aluksi vaatekaapin perukoilta löytyviin housuihin. Tehtävä oli haastava, sillä housut ovat kultaiselta 90-luvulta ja niissä on vyötärö. Muistatteko vielä mikä se on? – Ei hätää, se on tehnyt tuloaan taas jo useamman vuoden ja yltää nykyään henkkamaukan rievuissa jo 70-luvun korkeuksiin.

Jostain syystä tätä mahtavaa housuihin survoutumisoperaatiota suorittaessa tuli mieleen vaeltava kohtu. Joskus muinoin kohdun ajateltiin liikkuvan naisen kehossa valtoimenaan ja aiheuttavan naisten ”epänormaalin” käytöksen. Nykyiset astronomiset höpönlöpöt, joissa merkuriukset ja venukset ovat siinä ja tässä huoneessa, ovat kohtuoppiin verrattuna löysää kamaa. Kyllä vaeltavassa ruumiinosassa on jollain tavalla munaa!

– Kohtuni on tänään käsivarressa, siksi vituttaa niin paljon, onko tyylikkäämpää selitystä?

Nykyään kohtu on ja pysyy (niillä jotka sitä eivät poistata) aloillaan, mutta me naiset olemme saaneet uuden vaeltavan ruumiinosan: perseen. Tämän vaeltavan perseen sijainnin määrittelee kulloinkin vallalla oleva vaatetrendi. Toisinaan perse alkaa armollisesti heti tissien alta, toisinaan sitä ei saisi ilmeisesti olla ollenkaan, ainakin siinä määrin itsellä tunkee puolikuuta ulos tietyn mallisista farkuista.

Oma perseeni on kiinnittynyt suhteellisen pitkään selkään ja kahteen varsin vankkaan jalkaan. Silti sen sijainti tuntuu vaihtelevan jatkuvasti. Nyt se lepäilee rennosti ysäripöksyissä, mutta pian pitänee rankaista sitä 2010-luvun semimatalavyötäröisillä perseettömyyshousuilla. Ehkä vaihdan vaan hameisiin, silloin saisi määritellä justiinsa itse, missä selkä ja vyötärö loppuu ja perse alkaa.