”Niin vain kävi!”

Useampi ihminen on esittänyt mulle juhannuksen jälkeen kysymyksen: ”No kai sä panit jotain? Kai sä iskit jonkun miehen?”

Vastaukseni on ollut kokolailla: ”Ööh? En.”

Välillä vähän ihmetyttää se, että pitävätkö tuttavani minua jonain miehiä kaatavana panokoneena, jonka ainoa tavoite on niittää miehiä kaikkialta ja kaiken aikaa.

Se ei ole totta. En juuri koskaan jonnekin lähtiessäni edes ajattele meneväni iskemään miehiä tai tapaavani miehiä. Yleensä menen ihan vaan kavereiden kanssa pitämään hauskaa. Jos tapaan jonkun miehen ja päädyn sen kanssa lyhyeen tai pitkään suhteeseen, se on täysin sattumaa.

En usko kohtaloon, enkä oikeisiin miehiin, eikä minulla ole yläasteen jälkeen ollut tarvetta aktiivisesti etsiä ihastuksen kohteita. Uskon siihen, että asiat tapahtuvat omalla painollaan silloin kun tapahtuvat.

Joskus tapahtuu enemmän ja joskus vähemmän. Tällä hetkellä ei ole tapahtunut juuri mitään raportoimisen aihetta.. Hmm, tai ehkä sittenkin voisi olla aihetta päivitykseen tai pariin… 

Suhteet Rakkaus

Kunnolliset miehet

Minä olen ehdottomasti nainen, joka rakastuu renttuihin. Jollain tavalla pitää ihmisessä olla särmää, jotta häneen voi tarttua.

Tapasin viime viikolla miehen, jonka pitäisi olla mielestäni täydellinen. Mies harrasti kaikkea, joita toivoisin miehen harrastavan. Miehellä oli vakituinen työpaikka. Mies oli hyvännäköinen, musikaalinen ja erittäin mukava. Päädyimme yhdessä tanssilattialle, mutta minkäänlaista kipinää ei syttynyt.

Joskus sitä toivoisi, että voisi painaa jostain napista, joka pakottaisi kiinnostuksen syttymään. Olisi niin paljon helpompaa kiinnostua kunnollisistakin miehistä. Se saattaisi jopa johtaa johonkin muuhun kuin sellaiseen ”ihastuminen on perseestä” -ahdistukseen.

Mutta ei. Kunnollinen mies olisi kaikella muulla tavalla täydellinen, mutta intohimo puuttuu. Ilman intohimoa ei voi olla suhdetta. Enkä usko, että intohimo syttyy jälkikäteen. Sen pitää olla läsnä heti.

Täten jatkan renttuihin ihastumisen epätoivoista kierrettä.

Suhteet Rakkaus