Aimmin olen pohtinut, kannattaako tunnustaa, jos pettää. Olen myös ihmetellyt sitä, miksi naiset usein tuomitsevat sen toisen naisen, eivätkä omaa kumppaniaan.

Nyt aion pohtia sitä, mikä sen toisen naisen tai miehen vastuu sitten lopulta on. En ole koskaan tietoisesti pannut ketään, jonka olen tiennyt olevan varattu. Yleensä pettäjät eivät tätä asiaa tuo esiin ennen kuin petos on jo tapahtunut.

Joitain viikkoja sitten vastaani tuli tilanne, jossa varattu mies olisi halunnut harrastaa kanssani seksiä. Suostumalla siihen olisin kaatanut jonkun henkisen raja-aidan, jota en ole koskaan aiemmin ylittänyt.

Onko minulla sitten kuitenkin joku vastuu toisten ihmisten suhteesta? Pitääkö minun osata miettiä täysin tuntemattoman naisen tunteita, vaikka hänen miehensä ei niitä ilmeisesti ajattele? Eikö se olisi vain parempi, jos mies jäisi pettämisestä kiinni ja nainen voisi etsiä uuden, uskollisemman kumppanin?

En tiedä, miksi varattuun mieheen koskemisesta pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa, jos mieskään ei sitä tunne. Ehkä syynä on se, että kun on tullut itsekin petetyksi, ei halua aiheuttaa samaa tuskaa kenellekään muulle. Itseäni voin satuttaa panemalla saavuttamattomia miehiä, mutta toisia ihmisiä yritän olla satuttamatta.

Yksi syy on myös se, että en halua olla osa mahdollista tulevaa parisuhdekriisiä. Siinä kriisissä minä olisin se, jonka päälle kaikki paska kaatuu. Minä olisin se, joka hajotti suhteen. Itse olen tottakai sitä mieltä, että kukaan kolmas osapuoli ei voi toimivaa parisuhdetta hajottaa, mutta harvemmin rakastuneen ihmisen järki toimii kirkkaasti.

Näistä syistä pitäydyn miehissä, jotka ovat vapaita tai salaavat olevansa varattuja.