Tapasin muutama päivä sitten henkilön, josta ajattelin: ”Aivan uskomattoman upea tyyppi. Haluan hänet.” Keskustelumme kesti ehkä 15 minuuttia, enkä muista puoltakaan sisällöstä. Muistan vain, että kyseinen ihminen vetosi minuun niin syvästi, että  jouduin keskittymään siihen, että käyttäytyisin neutraalisti. Tunsin sekä vahvaa henkistä yhteyttä että vahvaa fyysistä yhteyttä.

15 minuutin perusteella olisin voinut harrastaa hänen kanssaan villiä seksiä tai muuttaa elämäni hänen vuokseen. Viimeiset päivät olen kuunnellut rakkauslauluja ja miettinyt, voiko 15 minuutissa todella rakastua?

Luultavasti ei. Olen vain ollut niin kyllästynyt säätösuhteiden aiheuttamiin sekaviin tunteisiin ja ajatuksiin, että toivoisin rakastuvani. Toivoisin, että joku veisi totaalisesti jalat altani. Toivon sitä silläkin ehdolla, että ihastuminen on perseestä.

Siitäkin huolimatta haluaisin kaivaa kyseisen miehen yhteystiedot jostain käsiini. Hän varmaan pitäisi minua todella outona. Miksi ottaisin yhteyttä ihmiseen, jota en edes tunne?

Parempi idea lienee jäädä potemaan kaukoihastusta ja luottaa siihen, että hänestäkin tulee yksi mies, jonka tavoittamattomuus jäi vaivaamaan mieltäni.

Huomaan, että elämä pyörii samaa kehää ihastuksesta toiseen. Mitenköhän tästä kehästä voisi hypätä pois?