Hyvä hiljaisuus on hetkeksi laskeutunut mun puolelleni tätä palstaa. Asiat ovat suhtkoht hyvin parisuhderintamalla. Valitettavaa ehkä tämän blogin kannalta, kun jutut joista voisi tulla ongelmia, ei koskaan tule sellaisia, ainakaan julkikirjoitteluun asiasta. Välillä pohdin kinmielessäni sitä, miksi tässä jutussa ei ole mitään suuria ongelmia juuri nyt.

Tärkeintä näyttää olevan juuri nyt, että parisuhdeasioista pystyy keskustelemaan sen toisen kanssa. Kun asiat riivaavat mieltä, ennen kuin tilanne tai jännitys on ylitsepääsemätöntä ja muuttaa minun suhtautumistani toiseen ihmiseen, otan asian puheeksi jotenkin. Olkoot se sitten jännittävää tai hankalaa, niin ihan sama, tämä on yhteispeliä. Jos perämies huomaa laivan ajautuvan väärään suuntaan, hänen on parasta kertoa asiasta kapteenille, ennen laiva ajautuu karille. Kyse ei olisi siitä, että arvoasetelma olisi aina niin, että toinen olisi pomo, mutta on hyvä ajatella välillä niin, että asiat selkeentyvät. Kuitenkin kummallakin on vastuunsa yrittää ratkaista ongelmia – puhumattakaan silloin kun ne on oman pään sisällä. Mutta mikäli asiat ovat tätä monimutkaisia ja liittyvät siihen toiseenkin, sellaiset ongelmat on hyvä ratkaista yhdessä.

Muita ongelmia riittää vaikka muille jakaa, muuten! Juuri nyt mitkään niistä eivät vain liity parisuhdetilanteeseen. Työelämä, ystävyyssuhteet, rahaongelmat, henkinen jaksaminen arjessa. Rakkauselämä antaa hyvää, ympäristöystävällistä polttoainetta elämän muiden haasteiden tueksi ja nyt sitä polttoainetta on, niin pitäisi painaa kytkintä ja edetä eteenpäin niitä haasteita päin. Hyppiä kuin lohi vastavirtaan, koska vain kuolleet kalat menevät myötävirtaa.

Kattotaa, mitä tapahtuu!