Alkaa olla harvinaisuus, jos kaverin vanhemmat eivät ole eronneet. Viime aikoina olen törmännyt useisiin erouutisiin. Viime aikoina olen myös nähnyt useita uusia elämiä, jotka on rakennettu avioeron jälkeen.

Uusissä elämissä elävät ihmiset ovat olleet onnellisia, tasapainoisia ja hyvinvoivia. Kukaan ei ole vaikuttanut katkeralta tai onnettomalta, vaikka vuosien suhde on kaatunut ja kaikki on pitänyt aloittaa alusta.

Aiemmin ajattelin, että erouutiset vahvistavat ajatusta siitä, että lopulta jokin menee pieleen, eikä mikään ole kestävää. Se on ollut ahdistava ajatus. Nykyään ajattelen, että mitä sitten, vaikka jokin menee pieleen, eikä mikään ole kestävää?

Toivottavasti vain pieni osa ajattelee eron jälkeen, että kaikki menneet vuodet ovat hukkaan heitettyjä. Enemmänkin ne menneet vuodet ovat olleet yksi elämisen arvoinen elämä. Edessä on vielä toinen – tai useampi.

Aina voi aloittaa alusta. Miten muutenkaan me tätä elämää eläisimme kuin rakentamalla sitä kerta toisensa jälkeen uudelleen?

Kuten aiemmin totesin: Koskaan ei ole liian myöhäistä rakastua.