En aio kääntää hyvin surullista huomiota omasta elämästäni ns. angstin puolelle vaan koitan vääntää siitä irti jotain positiivista, jopa opettavaista. Jos en sitten itselleni, niin sitten muille.

Anna itsellesi arvoa koska sinä olet sinä.

Äläkä tee niinkuin minä ja mittaa arvoasi sen mukaan, kuinka hyvin pystyt tyydyttämään jonkun toisen toiveet ja tunteet ja tarpeet.

Osaa joskus nauttia elämästäsi yksinkin, äläkä lannistu vaikka näkisitkin sinkkuna välillä liikaa onnellisia pariskuntia. Voit olla myös yksin ihan onnellinen tapaus. Sinulla on siihen oikeus.

Äläkä lannistu niinkuin minä ja hakeudu parisuhteisiin pelkästään siksi, että jos sinulla ei ole tiettynä hetkenä ketään, koet sinä hetkenä olevasi epäonnistunut.

Voitte ehkä arvata että viikonloppuna on saattanut tulla ylilyöntejä ja lopputuloksena on syvää itsereflektiota? Mutta hei.. ainakin sain tärkeitä oppitunteja joita nyt voin tässä teille jakaa.

Opi virheistäsi.

Ainakin voit toivoa, että opit virheistäsi. Koputa puuta. Niin minäkin teen. Emmekä me ole yksin virheittemme kanssa. Jokaisella meistä on heikkoja hetkiä. Vain puutteemme ja heikkoutemme tiedostaen tiedämme sen, mikä meistä tekee lopulta vahvoja ihmisiä. Joten sillä edelliselläkin töppäyksellä oli lopulta oma tarkoituksensa. Vaikka nyt siltä ei ehkä tunnukkaan.