Rakastan makuuhuonettani.

Olen elämäni aikani matkustanut ja muuttanut aivan liian usein, jotta olisin voinut juurtua yhtään minnekään. Löysin kuitenkin nyt, pitkien etsintöjen jälkeen, ison ja tilavan asunnon, jossa tulen asumaan pitkään. Todella pitkään. Minusta itseasiassa tuntuu siltä ekaa kertaa koskaan muutettuani pois kotoa, ja olen jo rakastunut jokaiseen huoneeseen tunnelmallisessa kaksiossani. Varsinkin makuuhuoneeseeni.

Makuuhuoneeseeni on monien mutkien ja sattumien jälkeen päätynyt täydellinen sänky, joka on leveä kuin synti ja pehmeä kuin taivas, ja jonka olen kasannut itse. Tuntuu hyvältä nukahtaa ja herätä sellaisen perustan päällä.

Sen ympärille on päässyt lukuisia hienoja sisustuselementtejä, joille ei ole ollut entisissä kodeissani tilaa – aina perintölampusta vanhoihin matkalaukkuihin, joita ollaan aina käytetty kaiken maailman sisustuslehdissä kivoina yksityiskohtina, ja minä olen tuhahdellut niille. Mutta nyt kun löysin sellaisia tuttavan kautta huikean halvalla, en aikaillut hetkeäkään ja lankesin niihin itsekin. Oli varaa viimein myöntää, mitä halusin täydelliseen makkariin.

Huoneessa on hillitty mutta tyylikäs kattovalaisin, joka ei kirkasta huonetta liikaa, vaan luo sinne juuri sopivan utuisen tunnelman. Ikkunasta avautuu näkymä vanhojen naapuritalojeni takapihoille. Kynttilöitä on sitä varten, jos sellainen hetki vain tulee. Levykokoelmani matkalaukuissa siististi piilossa sisältää säkeitä jokaiseen mahdolliseen tunnelmaan. Olin sitten yksin tai en. Keräämässä itseäni heräämisen jäljiltä, rauhoittuessani töiden jälkeen tai purkamassa päivän päätteeksi patoutunutta energiaani, treenaten tai muuten.

Herrasmiehen makuuhuoneessa on myös hieno puinen ovi, joka suljetaan nyt. This is where the magic happens, sanoo taikuri, mutta ei silti paljasta kaikkia temppujaan.